Vaasan hovioikeus arvostelee kovin sanankääntein Ulvilan murhajutun poliisitutkintaa. - Esitutkinnan puutteellisuudet ja sen myötä avoimiksi jäävät kysymykset eivät saa koitua Anneli Auerin vahingoksi, hovioikeus toteaa torstaina antamassaan päätöksessä.
Hovioikeus vapautti Anneli Auerin murhasyytteistä äänin 2-1.
Hovioikeuden enemmistö listasi noin 80-sivuisessa osuudessaan lukuisia ongelmia tutkinnassa. Jos esitutkinta olisi tehty paremmin, oikeudenkäyntiin olisi voitu saada syytettä vastaan tai sen puolesta puhuvaa näyttöä.
Hovioikeuden mukaan rikospaikkatutkinta olisi pitänyt tehdä koko asunnosta.
Tutkinnassa jäi kateisiin toinen tekoväline, ilmeisesti sorkkarauta. Asunnosta ei myöskään löytynyt verijälkiä jättäneitä kenkiä, näppylähansikkaita ja ruskeankirjavia tekokuituja jättäneitä tekstiilejä, ilmeisesti pyyhkeitä.
Jos kyseessä oli ulkopuolinen tekijä, niin tämä oletettavasti vei tavarat mukanaan. Jos Auer olisi ollut murhaaja, niin hänen olisi pitänyt piilottaa tavarat. Ja jos Auer olisi ollut tekijä niin myös kateisiin jäi myös hänellä päällä olleet vereentyneet vaatteet.
- Esitutkinnan puutteellisuudet, kuten teknisen rikostutkinnan rajaaminen vain takkahuoneeseen, terassille ja olohuoneen takkahuonetta lähellä oleviin osiin, jättävät avoimeksi esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko tekoon ja tekijään liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta vai eivät, oikeus lausui.
Ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä jäi poliisilta selvittämättä. Niitä löytyi monin paikoin ja kuidut linkittyivät tekijään.
Kaikkia paikkoja ei tutkittu
Poliisitodistajien kertomusten mukaan asuntoa tutkittiin viikon aikana pariin otteeseen rikospaikkatutkinnan jälkeen. Ensimmäinen oli pintapuolinen tarkastelu, eikä kaappeja avattu. Toisella kerralla paikkoja katsottiin hieman tarkemmin.
Tuolloin esimerkiksi yksi poliiseista avasi roskasäiliön ja katsoi pari kolme päällimmäistä roskapussia.
Todistaja kertoi, että asunnon yleisilme oli epäsiisti, eikä kaikkia paikkoja tutkittu. Esimerkiksi kodinhoitohuoneen läpi vain kuljettiin, ei tutkittu tarkemmin. Pakastimeen katsottiin, mutta siellä olleita pusseja ei avattu. Tutkinnan painopiste oli ulkopuolisessa tekijässä.
Hovioikeuden mukaan poliisin virheitä ei voi lukea Auerin syyksi.
- Avoimeksi jää kysymys siitä, olisiko tarkemmissa teknisen rikostutkinnan tutkimuksissa ollut tuoreeltaan löydettävissä Jukka Lahden verta talon peseytymistiloista, vaikka poliisin silmämääräisissä tutkimuksissa tällaisia havaintoja ei ollut välittömästi teon jälkeen tehty eikä kirjattu.
- Myöskään sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä ei ole esitetty tässä oikeudenkäynnissä tarkempaa selvitystä, mikä jättää avoimeksi sen, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut verisenä sängyn päällä.
Jukka S. Lahden ruumiin alta löytynyttä veristä hiustukkoa tutkittiin vasta kahden vuoden päästä.
T-paitatutkimus
Anneli Auerin päällä ollut T-paita imuroitiin poliisitutkinnassa, eikä siinä todettu lasia. Oikeudessa verijälkitutkija ihmetteli lasin puutetta. Rikospaikkatutkintaa tehnyt poliisi puolestaan totesi, että kun ikkunaan lyödään tylpällä esineellä, niin liikevoima ei ole niin suuri, että sisätiloihin syntyisi lasipölyä toisin kuin esimerkiksi räjähdyksissä.
Hovioikeus ihmetteli, ettei asiaa ollut selvitetty esitutkinnassa.
Kun rikospaikkatutkinta ei onnistunut, syyttäjät paikkasivat sitä epävarmemmilla keinoilla, kuten Auerin nuorimpien lasten kertomuksilla. Hovioikeus ei tällaista hyväksynyt.
Sen paremmin dna-, kuitu-, veri- kuin lasitutkimukset eivät liittäneet Aueria tekoon.
Ruumiinavauksessa yritettiin etsiä veitsen terän puuttuvaa kärkeä Jukka Lahden ruumiista, mutta kun röntgenlaitetta ei ollut ollut käytettävissä, sitä ei ollut löytynyt.
Hovioikeus totesi yhteen todistajaan viitaten myös että ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen dna-tunnisteet eivät vastanneet takkahuoneessa olleessa halossa ollut dna-tunnistetta. Myöhemmin paljastui, että tämä oli peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.
Rekonstruktiot epäonnistuivat
Hovioikeus huomautti, että syyskuussa 2008 tehdyssä poliisin rekonstruktiossa koehenkilöt kulkivat irrotetun terassin oven läpi. Tässä rekonstruktiossa ei kuitenkaan huomioitu sitä, että terassilattia oli todellisuudessa 11 senttimetriä alempana kuin oven alareuna. Näin päätelmien teko ei ollut mahdollista.
Toisessa rekonstruktiossa rikottiin terassin oven ikkuna. Poliisin testissä käytettiin lyhytvartista retkikirvestä mitä hovioikeus ihmetteli. Aiemmissa lausunnoissa oli jo todettu, että Lahden päävammat olisi aiheutettu todennäköisesti sorkkaraudalla.
- Ikkunat on siten rikottu rekonstruktiossa todennäköisesti erilaisella välineellä kuin terassin oven ikkuna todellisessa tilanteessa. Rekonstruktiossa käytetään toisaalta suojalaseja, millä voi olla oma vaikutuksensa ikkunan rikkomisen nopeuteen. Näistä syistä sanotun ikkunan rikkomiseen kulunutta aikaa ei rekonstruktion perusteella voida täysin luotettavasti päätellä.
Eri sisustus
Hovioikeus arvosteli myös äänirekonstruktioita.
Niiden ja Anneli Auerin tekoaikaan soittaman puhelun aikana takkahuone on ollut eri tavoin sisustettu. Olosuhteita ei ollut rekonstruktion aikana saatu huoneiden kalusteiden ja akustiikan osalta samanlaisiksi kuin tapahtumahetkellä.
Hovioikeus piti mahdollisena, että luuri on ollut eri tavalla hätätilanteessa kuin koehenkilöllä rekonstruktiossa. Puhelimen luuria ei ollut rekonstruktioissa suunnattu eri tavoin.
Ihmissilmä ja video eri asia
Poliisi teki myös videolla testin siitä miten takkahuoneessa liikkuneen henkilön voi havaita eri valaistusolosuhteissa. Syyttäjien mukaan se osoitti, kuinka vaikeaa tarkkojen havaintojen tekeminen ja tuntomerkkien antaminen väitetystä ulkopuolisesta tekijästä olisi ollut pimeydessä.
Hovioikeus katsoi, ettei videotallennetta katsomalla voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, mitä ihmissilmin on erilaisissa valaistusolosuhteissa havaittavissa. Lisäksi asiassa on jäänyt epäselväksi, millainen valaistus tapahtumapaikalla on kullakin hetkellä vallinnut.
Poliisi teki testejä veren kuivumisesta, mutta hovioikeus totesi, että tarkkaa tietoa ei ole ollut siitä, millä tavalla lattialämmitys oli ollut tekohetkellä kytkeytyneenä päälle. Johtopäätöksiä ei voinut tehdä. Lisäksi rekonstruktiossa ei ollut mitattu lattian vaan huoneen lämpötilaa.
Rekonstruktioista ei voi päätellä mitään
Verijälkitutkija arveli, että olohuoneessa ollut verinen kengänjälki vaikutti rekonstruktion perusteella lavastetulta. Vastaava jälki oli rekonstruktiossa saatu aikaan vain veristä kenkää kädessä pitäen lattiaan painamalla ja kenkää etuoikealle kiertämällä.
Hovioikeus huomautti tähän, että poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa ei Jukka Lahden pään ympärille valunutta verta lukuun ottamatta ole nähtävissä sellaista verilammikkoa, johon kengänjälkiä lattiaan jättänyt henkilö olisi voinut astua rekonstruktiota koskevista valokuvista ilmenevällä tavalla.
Hovioikeus ei antanut rekonstruktioille juurikaan arvoa.
- Sitä mahdollisuutta, että Jukka Lahden on Anneli Auerin asemesta surmannut ulkopuolinen tekijä, ei rekonstruktioista saatavissa olevan selvityksen perusteella voida sulkea pois. Rekonstruktioiden perusteella ei voida myöskään katsoa näytetyksi, että Anneli Auer olisi lavastanut teon ulkopuoliseen viittaavaksi.
