Heinäkuussa 2013 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista huolimatta kaikki pariskunnat eivät edelleenkään pääse jatkamaan yhdessä asumista, kun kotona asuminen muodostuu mahdottomaksi. Kunnille pariskuntien yhteisasuminen olisi itse asiassa taloudellista.
Vanhuspalvelulaissa sanotaan, että iäkkäille avo- ja aviopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä, kun heistä kumpikin tai vain toinen tarvitsee pitkäaikaista hoitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan.
Vanhuspalvelulaissa ei myöskään ole rajattu niitä palvelumuotoja, joissa puolisoiden yhdessä asuminen voidaan toteuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla kerrotaan, että maksujärjestelyt eivät saisi olla esteenä puolisoiden yhdessä asumiselle: jos haluaisi asua hoivakotiin sijoitetun puolison kanssa, kunta voisi periä parempikuntoiselta puolisolta korvausta asumisesta ja ruoasta.
Käytännössä pariskuntien yhdessä asuminen siinä tapauksessa, että vain toinen tarvitsee hoivapalvelua, on järjestetty julkisella sektorilla kolmessa prosentissa terveyskeskusten tai sairaaloiden pitkäaikaisosastoista, viidessä prosentissa vanhainkodeista ja 19 prosentissa tehostetun palveluasumisen yksiköistä. Yksityisellä sektorilla järjestely on onnistunut kolmessa prosentissa vanhainkodeista, 25 prosentissa sotainvalidien laitoshoitopaikoista ja 30 prosentissa tehostetun palveluasumisen paikoista.
Kun pariskunnan molemmat osapuolet tarvitsevat hoitopaikkaa, luvut nousevat julkisella sektorilla palvelutyypistä riippuen 71–85 prosenttiin ja yksityisellä sektorilla 62–100 prosenttiin. Tiedot selviävät viimeksi helmikuussa päivitetystä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhuspalvelulain toimeenpanon seurannasta. Eri toimintayksikköjen tilannetta pääsee tarkastelemaan tästä linkistä.
