Hikoilusta – sen runsaudesta tai puutteesta – ei pysty yksin päättelemään oman kunnon tasoa eikä liikunnan tehokkuutta. Hiki on joka tapauksessa merkki tehdystä lihastyöstä.
Hikoiluun vaikuttaa moni tekijä. Jotkut hikoilevat enemmän, toiset vähemmän. Henkilökohtaisten erojen lisäksi hikoiluun vaikuttavat ainakin olosuhteet, lihasmassa ja ihmisen olotila.
– Kun etelänlomalla kiertelee kaupungilla, saattaa hiki tulla jo kevyttahtisesta kävelemisestä. Sen sijaan talvella hiihtolenkille lähtiessä saattaa ensiksi paleltaa ja hiki tulla vasta pitkällä viiveellä. Myös vaatetus vaikuttaa lämmönsäätelyyn, muistuttaa Helsingin Urheilulääkäriaseman liikuntalääketieteen erikoislääkäri Stefan von Knorring.
Mitä enemmän liikkujalla on lihasmassaa, sitä enemmän lihakset myös tuottavat lämpöä.
Lisäksi pitää ottaa huomioon oma olotila. Jos on nukkunut huonosti, juhlinut edellisenä iltana tai ollut sairaana, keho on koetuksella. Silloin myös hikoilee herkemmin.
– Hikoilu on merkki siitä, että on tehnyt jotain, mutta se ei ole silti luotettava harjoitteluintensiteetin mittari. Hikoilu on niin paljon osatekijöistä kiinni. Välillä hiki tulee nopeammin, välillä taas hitaammin, von Knorring sanoo.
Osatekijöitä ovat esimerkiksi ympäröivät treenausolosuhteet, vaatetus ja oma olotila.
Niin aloittelijat kuin huippu-urheilijatkin hikoilevat. Toisaalta hyvässä kunnossa olevan keho kuormittuu samasta suorituksesta vähemmän kuin huonossa kunnossa olevan, jolloin hän saattaa hikoilla vähemmän.
