Fluorikielto otetaan viimein käyttöön myös Suomen kansallisissa kilpailuissa. Laitteet ja valvonta eivät tietenkään tapahdu ilmaiseksi, ja maksumieheksi joutuvat hiihtäjät.
Fluoripohjaisten voiteiden kielto tuli voimaan viime kaudella maailmancupissa, ja Suomi seuraa kansainvälistä esimerkkiä tällä kaudella. Kielto astuu voimaan kaikissa hiihtoliiton alaisissa kilpailuissa heti kauden alusta lähtien.
Fluorikiellon noudattaminen vaatii tietysti valvontaa. Ihan joka ikiseen pikkukisaan testauslaitteita ja testaushenkilöstöä ei ole tarkoitus viedä paikalle, vaan kisat on jaettu kolmeen kategoriaan.
– Suurimman näkyvyyden kisat, eli SM-kisat ja Suomen cup, ovat ykköskategoriassa, sitten kakkoskategoriassa ovat FIS-kilpailut ja kolmoskategoriassa loput, Kansallisen fluorivalvontaryhmän vetäjä Teemu Lemmettylä kertoo.
Ykköskategorian kisoissa on tarkoitus testata valtaosa suksista. Kaiken toimiessa jopa yhdellä ainoalla laitteella pystytään testaamaan kaikki, tai ainakin lähes kaikki, sukset.
– Käytännössä lähtökohta on aika lailla sama, mikä on maailmancupissa, Lemmettylä sanoo.
Maastohiihdon maailmancupissa on käytössä neljä laitetta, mutta yhden tai kahden laitteen on todettu riittävän kotimaassa.
– Yhdellä laitteella pystytään väliaikakisassa jo ennen lähtöä lähes kaikki parit käymään läpi, mutta sen lisäksi valvotaan myös maalissa. Periaate on se, että mitä ei ehditä lähtiessä, tarkastetaan maalissa.
Lemmettylä on tyytyväinen toimintamalliin ja sen kattavuuteen.
– Noin 50 viikonloppua ovat valvontalistalla, ja niistä noin 70-80%:ssa on valvoja paikalla. Vaikka budjetti-, laite- tai rahamäärä tuplattaisiin, ei me tämän enempää valvottaisi, eli aika tyytyväinen olen kattavuuteen, mihin nyt päästään.
Kuka maksaa?
Yleisessä tiedossa on, että Hiihtoliiton talous on huonossa jamassa. Testaustoiminnan ei pitäisi kuitenkaan tehdä uutta lovea Hiihtoliiton kukkaroon, vaan toiminnan rahoitus kerätään hiihtäjiltä.
– Käytännössä rahoitus on toteutettu niin, että kaksi euroa per osallistumismaksu jyvitetään valvontaan. Sillä tavalla kustannus saadaan levitettyä aika kivasti, Lemmettylä kertoo.
– Käytännössä osallistumismaksut nousevat 2-5 euroa.
Hiihtäjät joutuvat siis maksamaan fluoritestauksen. Kahden tai viiden euron maksu kilpailua kohti ei tunnu kovin paljolta, mutta hiihtäjiä ollaan rankaisemassa Hiihtoliiton taloudellisesta tilanteesta jo muutenkin. Lopullisia summia ei ole lyöty lukkoon, mutta Hiihtoliitto kertoi, että urheilijat joutuvat maksamaan maksimissaan 500 euron omavastuuosuuden maailmancupin kisaviikonlopuista.
Lemmettylä huomauttaa, että fluoritestaus on kuitenkin erillinen asia, eikä ainakaan sysää jo ennestään talousongelmissa olevan Hiihtoliiton kassaa huonompaan suuntaan.
– Se ei liity Hiihtoliiton talouteen sinänsä, vaan sen voi käsitellä erillisenä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tähän pisteeseen ei olla päästy ilmaiseksi, vaan taustalla on paljon koulutusta. Sen hintaa on vaikea laskea, mutta sen sijaan tarvittavan laitteiston hintalappu on hyvin tiedossa. Käytössä tulee olemaan kaksi Brukerin Alpha II – laitetta.
– Yhden hinta on noin 30 000 euron luokassa, ja se on normaali mittalaitteen hinta, Lemmettylä sanoo.
Fluorikieltoa valvomaan ja testaamaan on pitänyt kouluttaa myös paljon uusia tekijöitä. FIS:n hyväksymiä valvojia on tällä hetkellä koulutettu vain kaksi, mutta tänä vuonna on tarkoitus kouluttaa kolme lisää.
– Sen lisäksi on tehty kansallinen koulutus. Lähelle parikymmentä on hyvin koulutettuja, ja he toimivat avustavissa tehtävissä, Lemmettylä valaisee.
"Loppuu mussutus kerralla"
Fluorikielto aiheutti ennen tuloaan paljon kritiikkiä ja spekulointia kansainvälisissä ympyröissä. Viime kausi sujui kuitenkin pääpiirteittäin hyvin.
Klemettilä on saanut Suomen uudistuksesta pääosin positiivista palautetta, ja häneltä on lähinnä kyselty neuvoja esimerkiksi välineiden puhdistamisesta. Hän tietää, että asenteellisuutta kuitenkin on.
– Ihan varmasti on vielä syvissä riveissä tyytymättömyyttä. On pitkän linjan voideasiantuntijoita, ja tietyllä tavalla se tietämys vanhenee, mikä aiheuttaa turhaa parranpärinää.
Fluorivalvontaryhmän vetäjä uskoo, että fluorittomuus on joka tapauksessa oikea tie.
– Toivon, että käy samalla tavalla kuin maailmancupissa, että loppuu mussutus kerralla, Kelmettilä sanoo.
– Minun näkövinkkelistäni ei ole muuta tietä kuin opetella fluoriton voitelu, että pysytään kansainvälisessä kehityksessä ja kilpailussa mukana.