HIFK:ssa piipahtanut ex-NHL-pelaaja paljastaa karmaisevan lapsuutensa
Patrick O'Sullivan päätti uransa lyhyeen visiittiin HIFK:ssa 2012.Lehtikuva
Julkaistu 20.10.2015 10:05
Janne Itkonen
janne.itkonen@mtv.fi
Jo 27 vuoden iässä Helsingin IFK:ssa jääkiekkouransa lopettanut entinen NHL-pelaaja Patrick O’Sullivan kertoo tällä viikolla julkaistavassa elämäkerrassaan rankan tarinan henkisen ja fyysisen väkivallan varjostamasta lapsuudestaan.
O’Sullivan kertoo elämäkerrassaan "Breaking Away" kuvottavia yksityiskohtia siitä, millaisin keinoin hänen isänsä John kouli lapsestaan huippukiekkoilijaa. Kahdeksanvuotiaana isä pakotti hänet syömään uudelleen oksentamansa aterian, useita kertoja. Hän kertoo kirjassaan, kuinka hänen isänsä lukitsi hänet talon ulkopuolelle öiksi. Otteluiden jälkeen isä pakotti poikansa juoksemaan autonsa perässä hikisissä varusteissaan kilometrien matkoja. Isällä oli tapana myös herättää nuori Patrick keskellä yötä punnertamaan niin pitkään, kunnes kädet pettivät tai tekemään vatsalihasliikkeitä, kunnes vatsa kramppasi.
O'Sullivan joutui myös suoran fyysisen väkivallan kohteeksi jo alle 10-vuotiaana.
- Jos hän oli sitä mieltä, että hänen kunto-ohjelmansa ei kovettanut minua tarpeeksi, hän läpsi minua. Vuosi vuodelta väkivalta tuli pahemmaksi. Hän läimäisi minua kasvoihin, kun olin kahdeksan. Läpsäisy kovemmalla voimalla ja potku takamukselle, kun olin yhdeksän. Nyrkinisku, kun olin kymmenen. Kova oikea koukku leukaan ja potku mahaan tai kylkiluihin, kun olin 11, 12 ja 13, O’Sullivan kuvailee.
Henkisen ja fyysisen väkivallan kierre päättyi viimein, kun O’Sullivan oli 16-vuotias. Tuolloin hän tappeli isäänsä vastaan, ja sai myöhemmin hankittua tälle lähestymiskiellon. Vielä NHL:ssä pelatessaankin O’Sullivan kertoo vaistomaisesti etsineensä isänsä kasvoja yleisön joukosta.
- Jos lasta painostaa todella kovaa, ja hän päättää lopettaa pelaamisen, monet ihmiset ajattelevat sen olevan sen jälkeen ohi. Se on kuitenkin elinikäinen asia. Minulle tapahtuu joka päivä jotain, joka laukaisee muistot. Itse olen siinä vaiheessa, että tunnistan nämä ärsykkeet. Pahoinpideltyjen lasten muistot eivät katoa siinä vaiheessa, kun heistä tulee aikuisia.
Viha-rakkaussuhde jääkiekkoon
Patrick O'Sullivan hyvästeli NHL-kaukalot Phoenix Coyotesissa kaudella 2011-12.2011 Getty Images
O’Sullivan oli Kanadan juniorisarjojen suurimpia tähtiä. NHL-urallaan hän pelasi 334 runkosarjan ottelua Los Angeles Kingsin, Edmonton Oilersin, Carolina Hurricanesin, Minnesota Wildin ja Phoenix Coyotesin riveissä. Ura päättyi 27 vuoden iässä kahdeksan ottelun tynkäpestiin Helsingin IFK:ssa kaudella 2012-13. Karmaisevista lapsuudenkokemuksistaan huolimatta O’Sullivan kertoo rakastavansa edelleen jääkiekkoa.
- Jääkiekko oli ainoa asia, joka sai minut jaksamaan. Minulla on aina ollut viha-rakkaussuhde jääkiekkoon. Se oli asia, jota rakastin eniten, mutta myös asia, joka aiheutti minulle eniten tuskaa, kärsimystä ja vaikeuksia elämässäni.
O’Sullivan haluaa jakaa tarinansa avatakseen ihmisten silmiä lasten kokemalle kärsimykselle. Erityisen tärkeää se on siksi, että lapset eivät itse pysty nostamaan tarinoitaan esiin.
- Mielestäni tällainen tarina on aivan liian yleinen, ei ehkä niin äärimmäisenä kuin omalla kohdallani. On paljon vanhempia ja valmentajia, jotka ajattelevat olevansa ratkaisevassa asemassa siinä, pääseekö heidän lapsensa huipulle. Oli se sitten urheilussa, musiikissa, missä tahansa. He tekevät paljon enemmän pahaa kuin hyvää.
