Herra Popper ja pingviinit

Elokuvissa kävijät voi jakaa kolmeen kastiin sen perusteella, miten he suhtautuvat ulkomaisten filmien jälkiäänitykseen eli dubbaukseen. Osa hyväksyy, osa ei voi sietää ja loput (lue: pienten lasten vanhemmat) pitävät sitä välttämättömänä pahana.

Herra Popper ja pingviinit (Mr. Popper’s Penguins, 2011) on elokuva, jonka kohdalla sen voisi periaatteessa sulattaa – jos sen pääosassa ei olisi Jim Carreyn kaltaista verbaalista virtuoosia. Suomenkieltä on nimittäin täysin mahdotonta mieltää kyseisestä kuminaamasta kumpuavaksi.

Jos herra Popper pingviineineen onnistuisi ilahduttamaan yleisöään ihastuttavalla tarinalla tai poikkeuksellisen hassunhauskoilla gageilla, dubbaus närästäisi huomattavasti vähemmän. Vaan ei: 1930-luvun lopulla ilmestyneeseen Richard ja Florence Atwaterin kirjaan perustuva kokoperheenkomedia ei vakuuta sisällöllisellä annillaan. Jos teos on rapakon tuolla puolella tosiaan lastenkirjallisuuden klassikko, löytyy sen täkäläiseen tuntemattomuuteen omat ilmeiset syynsä.

Jim Carrey esittää nimihenkilöä, kovapintaista kiinteistöhaita, joka on vieraantunut lapsistaan ja ex-vaimostaan (Carla Gugino). Kuinka ollakaan, materialistisen miehen virtaviivainen arki kokee yllättäviä kolhuja, kun hän perii omalta isältään peräti kuusi pölhöä pingviiniä.

Popperin elämä ajautuu tuota pikaa riemunkirjavaan kaaokseen, josta ei puutu hempeää hopeareunusta. Uusiin lemmikkeihinsä kiintyvä kontrollifriikki onnistuu herättämään uudelleen ex-rouvansa mielenkiinnon.

Pinguilla päästään pitkälle, sillä ovathan ne jo itsessään humoristisia patsastelijoita. Madagascar-animaation (2005) pingviinien tasolle ei sentään ylletä, vaikka oikeiden lintujen joukossa hännystelee tietokoneella tehty CGI-siipiveikko jos toinenkin.

Carrey vetää avainroolinsa odotettua hillitymmin, mikä luo miellyttävän jos kohta nopeasti unohtuvan jälkimaun.

Herra Popper ja pingviinit on miedosti hupaisa lastensatu, joka pikkunatiaisten alimpiin vaistoihin vetoamisen ohella pyrkii kilttiin, periamerikkalaiseen opettavaisuuteen. Pähkinänkuoressa ilmaistuna: kakkahuumori rulettaa ja perhe on paras.

Teksti: Outi Heiskanen

Katso elokuvan traileri Sub.fi/leffat-sivustolta