Yhdysvallat 2011. Ohjaus: Mark Waters. Käsikirjoitus: San Anders, John Morris ja Jared Stern – Richard ja Florence Atwaterin kirjasta. Tuotanto: John Davis. Kuvaus: Florian Ballhaus. Leikkaus: Bruce Green. Pääosissa: Jim Carrey, Carla Gugino, Angela Lansbury. Suomenkielisen version äänet: Antti L.J. Pääkkönen, Katja Aakkula, Heljä Heikkinen, Erik Carlson, Antti Pääkkönen, Inkeri Wallenius. Kesto: 94 min.
Elokuvissa kävijät voi jakaa kolmeen kastiin sen perusteella, miten he suhtautuvat ulkomaisten filmien jälkiäänitykseen eli dubbaukseen. Osa hyväksyy, osa ei voi sietää ja loput (lue: pienten lasten vanhemmat) pitävät sitä välttämättömänä pahana.
Herra Popper ja pingviinit (Mr. Popper’s Penguins, 2011) on elokuva, jonka kohdalla sen voisi periaatteessa sulattaa – jos sen pääosassa ei olisi Jim Carreyn kaltaista verbaalista virtuoosia. Suomenkieltä on nimittäin täysin mahdotonta mieltää kyseisestä kuminaamasta kumpuavaksi.
Jos herra Popper pingviineineen onnistuisi ilahduttamaan yleisöään ihastuttavalla tarinalla tai poikkeuksellisen hassunhauskoilla gageilla, dubbaus närästäisi huomattavasti vähemmän. Vaan ei: 1930-luvun lopulla ilmestyneeseen Richard ja Florence Atwaterin kirjaan perustuva kokoperheenkomedia ei vakuuta sisällöllisellä annillaan. Jos teos on rapakon tuolla puolella tosiaan lastenkirjallisuuden klassikko, löytyy sen täkäläiseen tuntemattomuuteen omat ilmeiset syynsä.
Jim Carrey esittää nimihenkilöä, kovapintaista kiinteistöhaita, joka on vieraantunut lapsistaan ja ex-vaimostaan (Carla Gugino). Kuinka ollakaan, materialistisen miehen virtaviivainen arki kokee yllättäviä kolhuja, kun hän perii omalta isältään peräti kuusi pölhöä pingviiniä.
Popperin elämä ajautuu tuota pikaa riemunkirjavaan kaaokseen, josta ei puutu hempeää hopeareunusta. Uusiin lemmikkeihinsä kiintyvä kontrollifriikki onnistuu herättämään uudelleen ex-rouvansa mielenkiinnon.
Pinguilla päästään pitkälle, sillä ovathan ne jo itsessään humoristisia patsastelijoita. Madagascar-animaation (2005) pingviinien tasolle ei sentään ylletä, vaikka oikeiden lintujen joukossa hännystelee tietokoneella tehty CGI-siipiveikko jos toinenkin.
Carrey vetää avainroolinsa odotettua hillitymmin, mikä luo miellyttävän jos kohta nopeasti unohtuvan jälkimaun.