Henkilötunnistuksen ongelmia tutkittiin kesällä tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Tiedekeskuksen pihalle rakennettiin yli sata metriä pitkä tunnistusrata. Vapaaehtoisia tunnistajia kertyi heinäkuun aikana 1 640.
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään muun muassa sitä, vaikuttaako ikä tunnistamiskykyyn. Tunnistajista nuorimmat olivat 5-vuotiaita, vanhimmat yli 80. Erityisen paljon oli mukana 8–15-vuotiaita lapsia ja nuoria eli Heurekan innokkaimpia kävijöitä.
– Tulokset vaikuttavat samansuuntaisilta lapsilla ja aikuisilla, mutta nämä tulokset ovat vielä hyvin alustavia. Kiinnostavaa on tarkastella, miten kyky tunnistaa kehittyy lapsuudesta aikuisuuteen, sanoo Julia Korkman, tutkimusryhmän vetäjä ja oikeuspsykologian dosentti Åbo Akademista.
Tunnistettavat henkilöt näyttäytyivät tutkimusradalla 5–110 metrin etäisyydellä tunnistajasta. Kukin tunnistettava oli näkyvissä puolisen minuuttia. Eri etäisyyksiä oli kaikkiaan 16, joista kukin tunnistaja sai osalleen neljä.
Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tunnistus käy epäluotettavaksi jo lyhyemmillä etäisyyksillä kuin tähän asti on arvioitu. Jo 5–10 metrin etäisyydeltä vain runsaat puolet vapaaehtoisista tunnisti henkilön oikein. Kun matkaa oli 45–50 metriä, alle viidesosa tunnistuksista osui oikeaan.
Tunnistus tehtiin valokuvista. Puolet osallistujista näki kuvat peräkkäin, puolet rivissä.
Tunnistus on yksi tutkintavaihe
Kun epäiltyä tunnistetaan, yksi oleellisista asioista on saada tunnistaja rauhalliselle mielelle. Muun muassa tämän ylikomisario Pauli Mäkelä opettaa opiskelijoilleen Poliisiammattikorkeakoulussa.
– Henkilölle kerrotaan, että kyseessä on yksi tutkintavaihe ja esitutkintaa jatketaan riippumatta siitä, tunnistaako hän epäiltyä. Hänelle kerrotaan myös, että oikea henkilö saattaa olla mukana tai ehkä hän ei ole mukana, Mäkelä selvittää.
– Pyritään lievittämään tunnistukseen liittyvää painetta.
Suomessa tunnistus tehdään useimmiten valokuvista. Jos tunnistaja katselee eläviä ihmisiä, tilanne videoidaan.
– Näin todistajan reaktio nähdään myöhemminkin. Siitäkin voi saada vinkkiä tunnistuksen luotettavuudesta.
Mäkelän mukaan on hyvä, jos tunnistusta ohjaava poliisi ei itse tiedä, keitä näytettävät henkilöt ovat. Silloin hän ei voi vahingossa omilla reaktioillaan vaikuttaa tunnistajaan.
– Suomen kokoisessa maassa tämä on vaikeaa. Onhan se kumma, jos tamperelainen poliisimies ei tunne tamperelaisia rosvoja, Mäkelä sanoo.