JYP taistelee nykyään SM-liigan hännillä, mutta 2010-luvun alkupuolella kaikki oli toisin. Kaikki loksahti kohdalleen keväällä 2012.
LUE MYÖS: Hurja töötti! Tapparan Ben Blood jyräsi JYP-lupaus Brad Lambertin tylysti jäihin
JYP oli voittanut historiansa ensimmäisen SM-kullan vuonna 2009, eikä vauhti laantunut. Seuraavana vuonna tuli pronssi, mutta kevät 2011 oli iso pettymys, kun Blues tiputti välierissä ja Lukko voitti vielä pronssiottelun.
Kauteen 2011–12 oli ladattu paljon. Ja kaikki onnistui täydellisesti.
– Meillä oli edeltävinäkin vuosina hyvä ryhmä, mutta silloin kaikki loksahti kohdalleen, mestarijoukkueen kapteeni Juha-Pekka Hytönen summaa MTV Urheilulle.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
"Ainutkertainen ryhmä"
Kausi alkoi värikkäästi, kun päävalmentja Risto Dufvan ja JYPin tiet erosivat jo syyskuussa 2011. Vetovastuun ottanut Jyrki Aho sai kuitenkin pelin raiteilleen ja joukkueen luottamuksen itselleen.
Dufva on tunnettu "ryhmäytymismetodeistaan", mutta osasi joukkue itsekin järjestää toimintaa. Pelaajat lähtivät yhtä lukuun ottamatta helmikuun maaottelutauolla hengenkohotusreissulle Lontooseen.
– Se oli tapahtumarikas reissu ja paras ryhmäytymisreissu ikinä. Kun tulimme sieltä, emme monta peliä hävinneet.
JYP hävisi pudotuspeleissä vain kaksi ottelua, toisen finaaleissa Pelicansia vastaan.
– Oli sellainen fiilis, että saa tosi vahva olla, että meidät voittaa neljä kertaa pudotuspeleissä. Jatkoajalla oli samanlainen tunne, että aina löydämme jotenkin keinon voittaa.
Hytösen mukaan joukkueen persoonien kemiat lohdahtivat täydellisesti kohdalleen.
– Se oli ainutkertainen ryhmä minun urallani.
"Se riemu mikä Ekistä välittyi"
JYPin mestariporukassa oli loistavia pelimiehiä ja suuria hahmoja. Sami Vatasen kaltaisten nuorten oli helppo ajaa itsensä sisään, kun tukena oli Hytösen, Jani Tuppuraisen, Harri Pesosen, Ossi Louhivaaran, Filip Riskan ja Jonne Virtasen tyylisiä persoonia.
Ja tietenkin Eric Perrin.
NHL:ssäkin pelannut piskuinen taitoniekka orkesteroi ylivoimaa ja oli äänessä pukukopissa.
– "Eki" oli loistava pelaaja siitä asti, kun hän tuli Jyväskylään. Hän toi valtavan paljon kentälle ja oli muutenkin hyvänä tyyppinä esimerkkinä.
Perrin sai viimeistellä viidennen finaalin 2–1-voiton jatkoajassa ajassa 66.58.
– Se riemu mikä Ekistä välittyi, kuvasi hyvin koko porukkaa.