JYPin taival jääkiekon Suomen mestariksi keväällä 2012 sai alkunsa erittäin hankalasta alkukaudesta, joka käynnistyi valmentaja Risto Dufvan potkuilla jo kahden ottelun jälkeen. Tähtipelaaja Eric Perrin joutui tekemään osansa joukkueen hitsaamiseksi yhteen.
Jo 2000-luvun alkuvuosina Jyväskylässä pelannut Perrin palasi seuraan voitettuaan Stanley Cupin Tampa Bay Lightningissa ja pelattuaan NHL:n lisäksi Sveitsin ja Venäjän liigoissa.
Risto Dufva oli tällä välin valmentanut JYPiä jo kolmen kauden ajan. Seura oli noussut SM-liigan eliittiin ja voittanut mestaruuden keväällä 2009, mutta Perrin aisti heti joukkueeseen liityttyään, ettei kaikki ollut kunnossa.
– Kaikkien päät olivat alhaalla. He olivat kyllästyneet kuuntelemaan samoja puheita, joten muutos piti valitettavasti tehdä joukkueen menestyksen takia. Tiedän, että Ristolla on sydän paikallaan. Valitettavasti näin, mihin se oli menossa, Perrin kertoo MTV Urheilun haastattelussa.
Valmentajan vaihdos olisi voitu tehdä jo keväällä 2011, mutta Perrin uskoo seurajohdon halunneen antaa Dufvalle vielä mahdollisuuden uuteen alkuun. Kun sama kaava näytti toistuvan, JYP painoi paniikkinappulaa jo kahden pelatun ottelun jälkeen.
– Olin pelannut jo aika kauan siihen mennessä, ja sen pystyy aina näkemään, milloin pelaajat eivät enää vastaa valmentajille. Heiltä tavallaan menee viesti ohi ja he ovat vähän jo kyllästyneitä.
– Ja Ristolla on tietty tyyli, joten se oli vaikeaa. Sellainen tyyli ei enää toimi. Se toimii ehkä vuoden tai puolitoista, mutta sitten kaikki ovat saaneet tarpeekseen. Niin se vain on, Perrin arvioi.
Perrin vaati pelaajia laittamaan egonsa syrjään
Uudeksi päävalmentajaksi nousi Jyrki Aho, joka oli ollut Dufvan valmennustiimissä koko matkan JYPissä. Tuolloin 37-vuotias Aho joutui kovaan paikkaan.
– "Jykä" oli tavallaan hänen oppipoikansa, joten hänelle oli vaikeaa tulla sisään ja olla tekemättä samoja juttuja kuin Risto. Hän kuitenkin ymmärsi sen, ja hänellä oli vähän paremmin tasapainossa, miten olla kova mutta myös pelaajien valmentaja. Hän oli vähän rennompi, mitä se joukkue tarvitsi, Perrin kertoo.
Voittamisen taitoa ei joukkueesta kuitenkaan puuttunut. Nimilistakin oli vahva, kun mukana olivat Jani Tuppurainen, Sami Vatanen, Juha-Pekka Hytönen, Harri Pesonen, Ossi Louhivaara, Tuomas Pihlman, Antti Pihlström ja niin edelleen.
Suuri osa joukkueesta oli ollut mukana jo mestaruuskeväänä 2009, joten tämä itseluottamus täytyi vain kaivaa jostain.
– Vähän ennen joulua meillä oli tapaaminen. Minun piti muistuttaa heitä siitä, miten he sen olivat tehneet, Perrin muistaa.
– Kaikkien piti omaksua roolinsa. Siihen aikaan meillä oli nelosketju, joka yritti pelata kuin ykkösketju. Sitten meillä oli ykköskenttä, joka ylipelasi ja huijasi.
– Meidän piti laittaa egot syrjään ja muistaa, että jos me voitamme joukkueena, niin kaikki voittavat. Siihen aikaan meillä oli noin kymmenen jätkää, jotka tarvitsivat uuden sopimuksen. Sanoin heille, että lupaan, että jos me voitamme tämän, te saatte sopimuksen, jollaisen haluatte, Perrin nauraa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Voittoja alkoi tulla. Joukkue nousi runkosarjan neljännelle sijalle. Perrin oli pistepörssin kolmas iskettyään 58 ottelussa 19+40=59 pistettä. Pudotuspeleissä JYP lähetti ensin Ässät laulukuoroon suoraan neljässä ottelussa, kellisti sitten Jokerit välierissä 4-1 ja lopulta yllätysfinaalissa Pelicansin samoin lukemin.
– Se oli minulla kaikkein ikimuistoisin kiekkokausi niin menestyksen kuin myös sen kannalta, miten me sen teimme. Se oli todella upeaa, Perrin sanoo.
