Jaana Hautala käsittelee tuoreessa kirjassaan Rohkeiden aikuisten kirja – vapaudu uskomusten kahleista sitä, miten uskomuksemme määrittelevät suuren osan ihmisenä olemisestamme. Haitallisten ja kahlitsevien uskomusten löytäminen ja niistä vapautuminen tekee elämästä armollisempaa sekä mielekkäämpää.
Puhuessaan uskomuksista Jaana Hautala tarkoittaa ajatusmalleja, sääntöjä tai merkityksiä, joita olemme luoneet kuin pelisäännöiksi elämäämme. Ihminen imee uskomuksia itseään ja muita koskien esimerkiksi vanhemmiltaan, opettajiltaan ja kumppaneiltaan.
Ydinuskomusten – siis sellaisten kielteisten tai myönteisten ajatusten, joita meillä on itsestämme ja muista – uskotaan muodostuvan lapsuudessa jo ennen kahdeksan vuoden ikää. Tällöin lapsi on vastaanottavainen ja mallintaa ympäristöään herkästi.
Jos lapsi saa vaikka vanhemmiltaan kuulla, että hänellä on huono kieli- tai matikkapää, hän alkaa helposti pitää lausetta absoluuttisena totuutena. Hän ei haasta käsitystä tai harjoita taitojaan, jolloin syntyy itseään ruokkiva kierre. Lapsena ”uskomusleiman” saanut henkilö voi jäädä fiktiivisen oletuksen vangiksi.
Hautala sanoo, että fiktiiviset uskomukset itsestä vaikuttavat henkilön elämään suuresti. Uskomukset kun muodostavat silmälasit, joiden läpi hahmotamme maailmaa. Ulospäin ne näkyvät valintoina, päätöksinä ja reaktioina.
– Uskomukset vaikuttavat siihen, mitä me näemme elämässä. Se näkyy konkreettisesti asenteina: miten näemme itsemme, muut ihmiset ja ympäristön, ja vaikuttaa paljon esimerkiksi työyhteisöön, Hautala sanoo.
