Jaana Hautala käsittelee tuoreessa kirjassaan Rohkeiden aikuisten kirja – vapaudu uskomusten kahleista sitä, miten uskomuksemme määrittelevät suuren osan ihmisenä olemisestamme. Haitallisten ja kahlitsevien uskomusten löytäminen ja niistä vapautuminen tekee elämästä armollisempaa sekä mielekkäämpää.
Puhuessaan uskomuksista Jaana Hautala tarkoittaa ajatusmalleja, sääntöjä tai merkityksiä, joita olemme luoneet kuin pelisäännöiksi elämäämme. Ihminen imee uskomuksia itseään ja muita koskien esimerkiksi vanhemmiltaan, opettajiltaan ja kumppaneiltaan.
Ydinuskomusten – siis sellaisten kielteisten tai myönteisten ajatusten, joita meillä on itsestämme ja muista – uskotaan muodostuvan lapsuudessa jo ennen kahdeksan vuoden ikää. Tällöin lapsi on vastaanottavainen ja mallintaa ympäristöään herkästi.
Jos lapsi saa vaikka vanhemmiltaan kuulla, että hänellä on huono kieli- tai matikkapää, hän alkaa helposti pitää lausetta absoluuttisena totuutena. Hän ei haasta käsitystä tai harjoita taitojaan, jolloin syntyy itseään ruokkiva kierre. Lapsena ”uskomusleiman” saanut henkilö voi jäädä fiktiivisen oletuksen vangiksi.
Hautala sanoo, että fiktiiviset uskomukset itsestä vaikuttavat henkilön elämään suuresti. Uskomukset kun muodostavat silmälasit, joiden läpi hahmotamme maailmaa. Ulospäin ne näkyvät valintoina, päätöksinä ja reaktioina.
– Uskomukset vaikuttavat siihen, mitä me näemme elämässä. Se näkyy konkreettisesti asenteina: miten näemme itsemme, muut ihmiset ja ympäristön, ja vaikuttaa paljon esimerkiksi työyhteisöön, Hautala sanoo.
Lue myös: Haluatko kasvattaa itsevarman lapsen? Tartu näihin vinkkeihin
"Helvetin viikko" pisti uskomusjärjestelmän koetukselle
Hautala itse kiinnostui uskomuksista ja uskomusjärjestelmistä noin 12 vuotta sitten. Täydellisyyttä tavoitellut ja apua nihkeästi pyytänyt nainen uupui pahasti työssään. ”Päin seiniä vedellyt” Hautala lähti tutkimaan mieltään: Miksi hän toimi, kuten toimi? Miten tuo toiminta vaikutti häneen itseensä?
Nelisen vuotta myöhemmin Hautala oli päässyt yli uupumuksestaan ja perustanut yrityksen, jonka kautta pääsi työskentelemään hyvinvoinnin parissa. Sitten hänen uskomusjärjestelmänsä pistettiin taas koetukselle.
– 2011 tapahtui helvetin viikko, Hautala luonnehtii.
Kymmenen päivän aikana tapahtui seuraavaa: Hautalan avopuoliso menehtyi äkillisesti auto-onnettomuudessa ja Hautalalla itsellään, intohimoisella juoksijalla, todettiin kasvain jalassa. Yhtäkkiä elämän perusturvallisuus oli hävinnyt kokonaan. Hautala oli menettänyt puolisonsa sekä terveytensä.
Surutyöskentelyn keskellä Hautala mietti, miten ihmiset toimivat vastaavissa tilanteissa. Se oli sykäys lähteä tutkimaan aivoja, kehoa ja itseään entistä syvemmin. Hautala oivalsi, että vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, missä tahansa tilanteessa on mahdollista lähteä luomaan uutta uskomusjärjestelmää.
Hautala ymmärsi, ettei hänen tarvitse olla liian sinnikäs. Apua saa pyytää ja on ok mokata. Itselleen saa olla lempeä eikä muilta tarvitse vaatia liikoja. Mustavalkoisuuden sijaan maailmaa voi katsoa laajemmin, eri sävyt hyväksyen.
Perfektionismiin ja ankaraan itsekriittisyyteen aiemmin taipuvainen Hautala kokee nykyään hyväksyvänsä keskeneräisyyteensä. Se on tuonut elämään keveyttä, läsnäoloa ja iloa.
Enää Hautala ei ala riehua, jos kotona odottavat pöydälle jääneet tiskit. Hän on tajunnut hermostuneensa aiemmin tiskeille, koska uskoi niiden kertovan, ettei hän ole riittävän hyvä äiti. Lapsena hänelle oli muodostunut uskomus, ettei hän ansaitse jotain, jos ei tee vielä enemmän. Että ansaitakseen jotain hänen pitäisi olla täydellinen.
Lue myös: "Lapsi kokee olevansa huono ja vääränlainen" – syyllistävällä kasvatuksella pitkäaikaisia vaikutuksia
Hoetko näitä sanoja?
Hautala toivoo, ettei kaikkien tarvitsisi käydä läpi henkilökohtaista kriisiä, vaan he voisivat muokata uskomusjärjestelmiään jo etukäteen joustaviksi. Silloin iskun tullessa kolaus ei tunnu niin pahalta.
Hyvinvointivalmennuksia ja -koulutuksia vetävä Hautala uskoo, että monen suomalaisen uskomukset liittyvät täydellisyyden tavoittelemiseen, ansaitsemiseen, kiireeseen, muutokseen, ikään, rahaan, aikaan ja hyvinvointiin.
Monien päähän on esimerkiksi pinttynyt ajatus, ettei hänellä ole lupa olla kesken tai että hän ei ansaitse jotain. Kiireen nähdään olevan hyödyllisempää kuin tauon pitäminen. Todellisuudessa ihmisten tulisi olla itselleen ja muille armollisia. Antaa itselleen ja muille lupa pitää taukoja, lupa mokata ja lupa olla keskeneräinen.
Lue myös: Tämä tavallinen työtapa vahingoittaa sinua, parisuhdettasi sekä kumppaniasi – "He eivät näe sitä ongelmana"
Kahlitsevat uskomukset voi löytää tutustumalla omaan tarinaansa. Yksi tapa päästä siihen kiinni on kuunnella omia sanojaan. ”Pakko”, ”täytyy”, ”ei koskaan” ja ”aina” kätkevät Hautalan mukaan taakseen usein haitallisia uskomuksia.
Toinen keino on tutkia reaktioitaan. Jos reagoi johonkin tiettyyn asiaan voimakkaasti ja negatiivisesti, voi reaktion taustalla olla todennäköisesti lapsuuden uskomus, Hautala sanoo.
Kun epäilee löytäneensä haitallisen uskomuksen, kannattaa lähteä konkreettisesti pysäyttämään sen johdattelemia ajatuksia. Uskomuksen tiedostaminen auttaa katkaisemaan kierteen ja luomaan kahlitsevan uskomuksen rinnalle uuden ajattelutavan. Jos uskomusten taustalta löytyy traumoja tai ihminen voi henkisesti todella huonosti, kannattaa hänen pohtia ammattiapua.
Uskomusjärjestelmänsä muuttaminen ei ole helppoa tai nopeaa. Syvälle hermoverkkoon juurtuneisiin uskomuksiin puuttuminen vaatii satoja toistoja, jotta vastaavanlainen vahva hermoyhteys syntyy uuteen uskomukseen.
Uteliaisuus antaa tilaa armollisuudelle
Muuttaakseen uskomuksiaan ihmisen tulee olla utelias omaa itseään ja tulevaisuuttaan kohtaan. Uteliaisuus auttaa antamaan tilaa armollisuudelle, jota tarvitaan niin ihmisen oman hyvinvoinnin kuin uskomusten kohtaamisenkin kannalta.
Syvälle omaan mieleen sukeltaminen ja omin uskomuksiinsa pureutuminen voi herättää pelon tunteita. Ihminen saattaa tuntea, että on elänyt vuosikymmeniä jonkun muun elämää. Sellaista elämää, joka ei tunnu omalta.
Pelästymistä tärkeämpää on ymmärtää oivalluksensa merkitys. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. Oma oivallus on avainasemassa uskomusten muuttamisessa, sillä harvoin kenenkään muun oivallus tai neuvo purkaa syvälle juurtunutta fiktiivistä uskomusta.
– Tieto ei muuta itselle ”absoluuttista totuutta”, Hautala luonnehtii.
Jos löytää itsestään vahvan uskomuksen, mutta ei ole valmis päästämään siitä irti, neuvoo Hautala miettimään asiaa uudelta kantilta. Mitä jos ihme olisi tapahtunut, eikä uskomus olekaan totta? Miten se vaikuttaisi siihen, miten ihminen kohtelee itseään ja mitä hän olisi?
– Vaatii uteliaisuutta, että uskaltaa ajatella näin ja rohkeutta päästää irti, Hautala sanoo.
Hän toivoo, että ihmiset oppisivat kääntymään enemmän sisäänpäin ja kysymään itseltään, mikä juuri minulle on tärkeää. Usein vastauksia haetaan ulkopuolelta. Juuri sieltä, mistä ihmisen fiktiiviset uskomukset itsestään ovat alun perinkin tulleet.