Millaista on olla puolison omaishoitaja? Entä miten huolehtia rakkaan lisäksi omasta jaksamisesta? Näihin kysymyksiin kuultiin vastauksia Huomenta Suomessa.
Elämää ei pysty ennustamaan ja eteen voi tulla mullistavia asioita, esimerkiksi tapaturma, vammautuminen tai etenevä sairaus. Parisuhteelle voi olla suuri muutos se, jos toisesta tulee toisen omaishoitaja.
Huomenta Suomessa keskusteltiin omaishoitajien jaksamisesta Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervosen kanssa maanantaina 30. tammikuuta. Lisäksi kuultiin helsinkiläisen Marjutin kertomus omaishoitajuudestaan. Haastattelun näet kokonaisuudessaan yltä.
Lue myös: Alzheimerin tauti on koko perheen sairaus – muistisairaan tytär Jaana: "Jos minä romahdan, niin siinä menee monta muuta ihmistä mukana"
Rakkaus ja välittäminen taustalla
Omaishoitajaksi ryhdytään, koska toinen on tärkeä ja hänestä välitetään.
– Jos kysymys on ikäihmisistä, aika usein kuulemme omaishoitajayhteisössämme kerrottavan, että avioliittolupauksessa on näin sanottu, sanoo Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen.
– Onhan siellä pitkä kiintymys ja toisesta välittäminen taustalla.
Kiintymys voi luonnollisesti olla syy omaishoitajaksi ryhtymiselle myös varhaisemmissa parisuhteen vaiheissa. Mielessä on kumppanuus, halu olla yhdessä sekä tahto rakentaa suhdetta niillä edellytyksillä, jotka siihen on.
Omaishoitajuuden erilaiset muodot
Omaishoitajuuden luonteeseen vaikuttaa moni asia, muun muassa siihen johtanut syy. Nopeasti etenevä, kuolemaan johtava sairaus asettaa omaishoitajan erityyppiseen tilanteeseen kuin paikallaan pysyvä tilanne, esimerkiksi vammautuminen.
Silläkin on vaikutusta, minkälainen suhde on taustalla.
– Kyllähän se heijastelee siihen tilanteeseen, kun toisen apua ja huolenpitoa tarvitaan, Tervonen sanoo.
Lue myös: Rasmus jäi 28-vuotiaana leskeksi ja pikkulasten yksinhuoltajaksi – Päivi kuoli miehensä vierellä harvinaiseen syöpään: "Lapset poimivat kukkia äidin mukaan"
Marjut on miehensä omaishoitaja
Suomessa on yli miljoona omaishoitajaa. Yksi heistä on helsinkiläinen Marjut Törhönen-Paananen, jonka puoliso vammautui vakavasti 12 vuotta sitten. Marjut ryhtyi miehensä omaishoitajaksi tämän ollessa 50-vuotias.
Alun kammottavin skenaario vältettiin. Mies jäi eloon.
– Luulin, että tulen irrottamaan puolisoni hengityskoneesta, Marjut kertoo.
Reilun vuoden päästä tapaturmasta puoliso pääsi kotiin sairaalasta ja koitti uudenlainen arki. Marjut kertoo, että paljon on tehty töitä toipumisen eteen ja he ovat saaneet riittävästi apua. Nyt puoliso harjoittelee kävelyä, syö itse ja kaikki hänen raajansa liikkuvat.
– Kaikkien kannattaa rakentaa verkosto. Kukaan meistä ei pärjää täällä ihan yksin, Marjut sanoo.
Millaisia tuntemuksia omaishoitajuus on herättänyt? Entä miten se on vaikuttanut parisuhteeseen? Yllä olevalla videolla Marjut kertoo tarinansa.
Hae apua ja huolehdi myös itsestäsi
Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen lisää, että omaishoitajuuteen vaikuttaa sekin, miten intensiivistä tukea ja apua läheinen tarvitsee. Joku voi tarvita ympärivuorokautista huolenpitoa, toinen tarvitsee apua vain silloin tällöin.
– Jos keskitytään sitovaan hoitovastuuseen, pitää olla aika itsekäs ja miettiä oma jaksaminen, hän sanoo.
Tervonen suosittelee kaikkia huolehtimaan omasta jaksamisesta tietynlaisella itsekkyydellä ja turvautumaan apuun ja muiden tukeen. Vertaistukea ja palveluita on tarjolla.
– Tarvitaan palveluita, oma elämä ja toki parisuhteen jatkaminen siten kuin henkilön kanssa voi.
Alla olevalla videolla Tervonen kertoo konkreettisemmin, miten omaishoitaja voisi huolehtia omasta jaksamisestaan. Erästä tukimuotoa ei tule kovin moni omaishoitaja hyödyntäneeksi.
7:03