Parisuhde muuttuu väistämättä sairauden myötä. Sairastuneen puoliso saattaa joutua vanhallakin iällä opettelemaan esimerkiksi kodinhoitoa.
Muistisairausdiagnoosi on merkittävä käännekohta myös sairastuneen läheisille, ja tunnereaktiot voivat vaihdella laidasta laitaan. Osa on jo ehtinyt epäillä muistisairautta, jolloin diagnoosi voi olla helpotus: epävarmuudessa eläminen loppuu, ja sairastunut pääsee avun piiriin.
Osalle diagnoosi tulee shokkina, ja päällimmäisinä tunteina voivat olla suru tai pelko tulevasta, kertoo muistisairauksiin erikoistunut geriatrian erikoislääkäri Hanna-Maria Roitto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Esimerkiksi parisuhde muuttuu väistämättä muistisairauden myötä. Joskus on tullut vastaan tilanteita, joissa sairastuneen puoliso on kokenut diagnoosin helpotuksena, koska se on tarkoittanut, ettei välittäminen tai rakastaminen olekaan lakannut, vaan muistisairauden oireiden vuoksi sairastunut ei ole enää vain osannut tai kyennyt huomioimaan puolisoaan kuten aikaisemmin.
Jos muistisairaus diagnosoidaan varhaisessa vaiheessa, arki voi pysyä pitkäänkin samankaltaisena. Roiton mukaan muistisairauden edetessä läheiset monesti kokevat, että he joutuvat vähitellen luopumaan rakkaasta ihmisestään.
Parisuhde muuttuu sairauden edetessä myös hoitosuhteeksi. Jos vastuu arjesta on ollut aiemmin muistisairaalla, puoliso voi joutua vielä hyvinkin vanhalla iällä opettelemaan uusia käytännön taitoja ruoanlaitosta pyykinpesuun.
Mikäli sairastuneella ei ole puolisoa tai myös puoliso on sairas, vastuun avun hakemisesta ja arjen sujumisesta kantavat useimmiten sairastuneen aikuiset lapset.
Roiton kokemuksen mukaan roolit jakautuvat samalla dynamiikalla, jolla perheen asioita on hoidettu aiemminkin. Jos sisaruksilla on hyvät välit ja he tekevät sujuvasti yhteistyötä, todennäköisesti myös sairastuneesta pidetään tasapuolisesti huolta. Jos taas joku asuu selvästi lähempänä tai on läheisempi sairastuneen kanssa, hän saattaa kantaa päävastuun.