Oodi-kirjastossa Helsingissä koettiin kuluneella viikolla harvinainen hetki, kun kirjastoon palautui pino vuonna 1985 lainattuja teoksia.
– Vuonna 1985 ilmestyi Margaret Atwoodin ravisteleva dystopiakirja Orjattaresi. Samana vuonna Mihail Gorbatšov nousi Neuvostoliiton johtoon ja Uuno Epsanjassa sai maailmanensi-iltansa. Lisäksi pino kirjoja unohdettiin palauttaa kirjastoon, Oodin henkilökunta kirjoittaa Facebook-päivityksessään.
– Meille Oodiin palautettiin eilen [tiistaina] kahdeksan kirjaa, joiden eräpäivä olisi ollut 26.9.1985, eli kirjat olivat nimelliset 13 750 päivää myöhässä.
Yllättäen kirjastoon palautuneessa lainakirjojen pinossa olivat muun muassa William Shakespearen Loppiaisaatto, Veijo Meren Kaksi komediaa, Aleksis Kiven Kootut teokset ja Arvo Salon Lapualaisooppera.
Keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara kertoo MTV Uutisille, että hänellä ei ole tietoa siitä, mistä kirjat tulivat tai kuka ne palautti.
Yleensä tällaiset palautukset liittyvät hänen mukaansa kuolinpesiin, joista perilliset palauttavat löytämiään kirjaston opuksia.
Vastaavanlaiset tilanteet ovat harvinaisia.
– Joskus näitä tulee, mutta ihan näin vanhoja ei kovin usein, Soininvaara toteaa.
Lue myös: Mysteerimies palautti teoksen kirjastoon 96 vuotta myöhässä – tällainen sakko olisi napsahtanut: “Hän sanoi jotain isästään”
1:28
"Ihan kuranttia tavaraa"
Soininvaaran mukaan hienoa ja hauskaa tässä tapauksessa oli paitsi se, että kirjat palautuivat sinne, minne ne kuuluvatkin, myös se, että teokset ovat edelleen ajankohtaisia niiden vanhuudesta huolimatta – tai juuri siksi. Esimerkiksi Shakespearen Loppiaisaatto on yli 400 vuotta vanha teos.
– Nämä kirjat oli toki poistettu rekisteristä, eli ne eivät enää näkyneet meidän tiedoissamme, mutta ne voidaan sinne siirtää hyllyyn ja panna takaisin kiertoon.
– Ne ovat siis ihan kuranttia tavaraa. Shakespeare ei vanhene.
Ei sakkoja vaan kiitoksia
Sakkoja noin 13 750 päivää myöhässä palautetuista kirjoista ei kenellekään tule, koska palauttajaakaan ei tiedetä. Eikä sellaista Soininvaaran mukaan harkittaisi, vaikka tiedettäisiin.
– Ei harkittaisi. Järjestelmät ovat vaihtuneet tässä välissä, eli ei niitä [sakkoja] pysty määrittämään. Muuten maksimimyöhästymismaksu on kuusi euroa per kirja. Eli jos nyt palautettuja oli viisi, maksimi olisi kolmekymppiä.
– Me olemme vain kiitollisia, että ne tulevat takaisin. Se on pääasia.
Soininvaara tähdentää, että kenenkään muunkaan ei kannata kainostella palauttaa edes reilusti myöhässä olevia lainakirjoja.
– Aina kannattaa tuoda takaisin. Täällä sitten katsotaan, mitä niille tehdään.
"Kirjastosta löytyy aarteita"
Soininvaara kehottaa kansalaisia muutenkin käymään kirjastossa ja lukemaan myös vanhempaa kirjallisuutta, jota enää lähes vain kirjastosta saa.
– Kirjastossa niitä aarteita on, eli sitä niin sanottua pitkää häntää ja historiallisia kerrostumia, joita kannattaa hyödyntää. Kaikkia hyviä kirjoja ei ole kirjoitettu tänä vuonna.
Nyt palautettavien kirjojen pinosta kesälukemiseksi Soininvaaran mukaan sopisi Shakespearen Kesäyön uni, jos se pinossa olevassa kokoelmassa on. Ja jos ei ole, kirjaston hyllyltä tai varastosta löytyy.
– Klassikoita aina voi lukea, oli kesä tai talvi.