Suositun rikospodcastin vetäjä kertoo, mikä saa ihmiset muistamaan johtolankoja vuosikymmentenkin takaa

Niemi paljastaa, että uusimmalla kaudella Viimeinen johtolanka -podcastissa nousi esiin kaksi asiaa, jotka olivat uusia myös keskusrikospoliisille.

– Tuula Lukkarisen murhan yhteydessä kävi ilmi, että Tuula halusi lainata ison summan rahaa vähän ennen kuolemaansa. Sehän viittaa siihen, että oliko hän velkaantunut? Ei tiedetä syytä, ehkä poliisi on nyt sitä selvittänyt. Lisäksi Tuulaan liittyi avioeroprosessi naapurin miehestä, mikä saattoi katkeroittaa. Nämä ovat yksittäisiä tietoja, mutta kun niitä tulee näin pitkän ajan takaa, on mielenkiintoista, miksi ne tulevat nyt vasta esiin, Niemi sanoo.

Marko Niemen mukaan Ylen arkistoihmiset, käsikirjoittaja, tuottaja ja paikallisoppaat auttavat tiedonhankinnassa ja podcastin taustatyössä.

– Yleisradiossa on arkistoihmisiä, jotka kaivavat tietoja. Viimeisimmällä kaudella on käsikirjoittaja, apulainen ja tuottaja. Käytän mielelläni paikallisoppaita tai avustajia – ihmiset ottavat yhteyttä ja mielelläni kuuntelen heitä. Monesti käydään paikoilla seudut tuntevan paikallisen kanssa, Niemi kertoo.

– Kun saan käyttää kuukausia aikaa, löytyy uusia asioita, jos on löytyäkseen. Aihe pitää valita niin, että oletan löytyvän jotain uutta. Joskus joutuu vaihtamaan aihetta.

Väkivallan kuvaamista vain väkivallan vuoksi

MTV:n rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkönen pohtii rikostoimittajan työn rajoja ja true crime -ilmiön suosiota.

– Yksityiskohdat kiinnostavat, mutta väkivallan kuvaamista vain väkivallan vuoksi tulee välttää, Härkönen toteaa.

– Ajattelen sen sillä tavalla, että se, mikä vaikuttaa tuomioon ja siihen, miten tekoa arvioidaan, on olennainen tieto, mikä pitää kertoa. Ehkä myös se, mikä kertoo tekijän intensiivisyydestä rikoksen suhteen – miten hän on toteuttanut sen, miten paha hän on.

Lue lisää: Näin poliisi hyödyntää Murha.infoa ja muita keskustelupalstoja tutkinnassa

True crime -ilmiön suurin kuluttajakunta on nuoret naiset, ja taustalla on saalisteoria – seuraamalla oppii välttämään tiettyjä tilanteita.

– Kyllä siinä on varmaan semmoinen perustavanlaatuinen ihmisen halu ymmärtää kieroutunutta, sairasta, poikkeavaa käytöstä ja toimintamallia – mikä saa ihmisen tekemään tällaisia tekoja. Luulen, että tämä kiehtoo sukupuolesta riippumatta ihmisiä ja kiehtoo itseänikin, Härkönen pohtii.

– Onhan se myönnettävä ja meidän tekijöiden tiedostettava, että onhan se joillekin myös viihdettä. Jotkut kuluttavat sillä aikaa ja tuovat jännitystä elämäänsä. Olikohan se ruotsalainen dekkarikirjailija Jens Lapidus kun sanoi, että ihminen haluaa raottaa sitä ovea, josta ei halua itse käydä.

Rikostoimittajan työ voi johtaa uhkatilanteisiin

Rebekka Härkönen muistuttaa, että rikostoimittajan työ voi johtaa uhkatilanteisiin, jos toimittaja menee liian pitkälle esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tutkimisessa.

– Aikoinaan paljastin, että United Brotherhood -rikollisjengi pitää hallussaan Suomen huumekauppaa. Siitä tuli minulle henkilökohtaisia seuraamuksia. Olin poliisisuojelussa sen jälkeen.

Lue myös: Miksi rikollisista tehdään mediajulkkiksia? Niko Ranta-ahosta kirjan tehnyt Aki Linnanahde vastaa kritiikkiin

Härkönen toteaa laadukkaan true crimen perustuvan journalistin ohjeisiin ja totuuden varmistamiseen.

– Huono true crime on koottu vain netistä – kuka tahansa voi yhdistää artikkeleita ja tausta-aineistoa, eikä tiedetä, onko se totta vai ei.

– True crimeen tietenkin kuuluu tietynlainen spekulaatio, mitä ei uutisissa eikä ajankohtaisraporteissa voi käyttää. Mutta niiden spekulaatioidenkin pitää perustua johonkin, Marko Niemi sanoo.

Fiktiivinen rikoskirjallisuus ammentaa tosielämästä

Rebekka Härkönen on myös kirjailija, jonka Walta-dekkarisarjan taustalla on tosielämän rikoksia. Uusin osa Poltetut (Bazar, 2026) ilmestyy marraskuussa.

– Minulla on aina pohjana joku tosielämän asia. Sarjan ensimmäisessä osassa Prinsessamekko (Bazar, 2023) taustalla oli Naantalin hevostallitapaus, jossa pariskunta hyväksikäytti tyttöjä, Härkönen kertoo.

– Poltetut-sarjassa pohjana on joensuulaisen Milo-pojan tapaus, jossa neljävuotiaan isäpuoli aiheutti kuoleman höyrymopilla. Oikeusjärjestelmä ei toiminut oikein, joten seuraavassa romaanissa kostetaan.