Helsingin keskustasta halutaan bisnes-city – kriitikot kauhuissaan: Rannat pilataan korkeilla toimistoilla ja rautatieasemakin jää jalkoihin

Rakennussuunnittelun asiantuntijat ovat julkaisseet kriittisen pamfletin, jonka mukaan kaupunki ahtaa keskustaan vanhaan arkkitehtuuriin sopimattomia laatikoita.

Kaupunki lupaa kuulla kansalaisia, päätökset tekee lopulta valtuusto.

Eliel Saarisen 1919 valmistunut rautatieasema on portti pääkaupunkiin. Viereinen Elielinaukio on tänään ankea bussiasema, nyt kaupunki kaavailee paraatipaikalle suurta liikekeskusta.

Tilattuja ehdotuksia on neljä, samaa kokoa kuin viereinen Sokos-tavaratalo.

Ehdotusten havainnekuviin tutustuneet arkkitehdit pitävät hanketta lähinnä suuruudenhulluna Ankkalinnana. Mikään jättimäisistä rakennuksista ei sopisi Saarisen matalan rautatieaseman viereen.

Arkkitehdit sijoittajien renkeinä

Suunnitelman takana on Evata-partners sijoitusyhtiö, joka odottaa Helsingin päätöstä miljoona-tontin myymisestä.

Se on tilannut neljältä arkkitehtitoimistolta ehdotukset. Rakennuksen koko oli määritelty tilauksessa.

– Arkkitehdin tulisi voida esittää ideat ja linjat, mitä tuollaiselle paikalle mahtuu. Nyt arkkitehdeistä on tullut sijoitusyhtiöiden renkejä. Sijoittaja päättää, mitä tehdään, moitti yksi kriittisen Kenen kaupunki-pamfletin kirjoittajista, arkkitehti Harri Hautajärvi.

Helsingin maankäyttöjohtaja Rikhard Manninen suhtautuu kritiikkiin tyynesti.

– Tuomaristo tutkii, sopivatko ehdotukset tuolle paikalle. Valtuusto lopulta päättää.

Hämmennystä on herättänyt hankkeen nopeus. Havainnekuvat tulivat julki vasta viime viikolla ja valtuustolta odotetaan päätöstä jo kesäkuussa.

Guggenheim-vatvomista ei enää haluta

Kriitikkojen mielestä rikas Helsinki haluaa hankkeesta ensisijassa rahaa tontin myynnillä ja kaupungin viihtyvyys on toisarvoista.

Onko Helsinki ulkoistanut hankkeen sijoitusyhtiölle? Kuka tässä nyt vie ja ketä?

Mannisella on selkeä näkemys. Kaupunki haluaa edistää hankkeita, joiden toteutuminen on realistista. Jos sijoittaja tulee ovelle hyvän idean kanssa, niin tervetuloa.

– Kaupunki on oppinut viimeisen vuosikymmenen aikana, että on hyvä hakea ratkaisuja, jotka voivat toteutua. Sellaisia, joihin löytyy investointihalua.

Manninen viittaa Eteläsatamaan, johon piti tulla Guggenheimin museo. Asiaa vatvottiin vuosia – ja yhä sataman rannassa on Suomen kallein parkkipaikka. Sekin on suunnittelun alla.

Matkustajalaivaliikenne on poistumassa Eteläsatamasta, tilalle halutaan arkkitehtuuri- ja designmuseo sekä liike- ja toimistorakennuksia.

Stadin henki on nyt bisnes-city

Helsingin henki on nyt muuttaa vanha kantakaupunki liike- ja toimisto-cityksi tuleville sukupolville.

Siihen yhdistyisi kulttuuri- ja ravintolaelämä. Uudet suunnitelmat eivät juurikaan sisällä asuntoja. Vanhoja toimistotiloja voidaan muuttaa asunnoiksi.

Mannisen mukaan yhteiskunnalliset tarpeet sanelevat nyt kantakaupungin rakentamisen tavoitteet. On luotava mahdollisuudet uusien työpaikkojen syntymiselle keskustaan .

– Pääkaupungin keskusta kuihtuu, jos uutta liike- ja toimitilaa ei rakenneta.

– Toreille tai puistoihin emme ole rakentamassa, mutta keskustan rakentamista on perusteltua tiivistää. Maan arvo on korkea. Kaupunki ja yhteiskunta hyötyy siitä.

Hietalahden ranta käsienpesualtaaksi?

Kriitikkoja kavahduttava hanke on niin ikään historiallisen Hietalahdentorin ja Hietalahdenrannan seutu Bulevardin päässä. Ehdotusten havainnekuvat julkaistiin keskiviikkona.

Kun sisämaassa varjellaan järvien rantoja rakentamiselta, Helsingissä aiotaan rakentaa vaikka meren päälle.

Kenen kaupunki -pamfletin kirjoittaja, rakennustaiteen dosentti Timo Tuomi seisoo Hietalahdenrannassa havainnekuva kädessään. Jos meren päälle aiotaan rakentaa korkea toimistorykelmä, se tuo työtä juristeille, hymähtää Tuomi.

– Näiden rannan taloyhtiöiden juristit työllistyvät, kun asukkailta uhkaa mennä merinäköala. Ja lahti muuttuu käsienpesualtaan kokoiseksi. Ei se lisää kaupunkilaisten viihtyisyyttä.

– On ikävää, että näissä hankkeissa käytetään huipputason nimekkäitä arkkitehtejä, jotka saavat nyt kuolematonta mainetta, mutta tulevat vuodet näyttävät, minkä laatuista tuo maine lopulta on, pohtii Tuomi.

Asiantuntijat ohitetaan, kaupunkilaisia kuullaan

Hän muistuttaa, etteivät kriitikot vastusta rakentamista, jos se sopii kokoanisuuteen.

– Olen jyrkästi sitä mieltä, että kantakaupunkiakin voi rakentaa. Myös Elielinaukiolle pitää tehdä jotain. Mutta jos katsottaisiin Helsingin niemen tarpeita kokonaisuutena, mikä sopii, mikä ei – eikä yksittäisinä postimerkkiratkaisuina.

Pamfletin kirjoittajat on kaupungin puolelta kuitattu mm. väsyneiksi - ja kaupungin rakentamisen visiot on tehty selväksi. Tuomi hymähtää tällekin.

– Arvostan suoraa puhetta. Kotikasvatukseni estää minua kommentoimasta enempää.

Vaikka asiantuntijoiden kritiikki ohitetaan, maankäyttöjohtaja Rikhard Manninen vakuuttaa, että kansalaisia kuullaan. Palautetta saa antaa kaupungin verkkosivuilla kerro kantasi-palvelussa. Palautteella voi olla vaikutusta poliittisiin päätöksiin.

Siis jos helsinkiläisenä haluaa asiaan vaikuttaa - suuntaan tai toiseen, lienee parasta kysyä suoraan valtuutettujen kantaa. Pandemian siirsi kunnallisvaalit, niinpä ainakin Elielinaukiosta päättää tämän hetken aikataulun mukaan nykyinen valtuusto.