Helpompaa kuin keskustella kasvokkain – näin parisuhdepeli toimii

Vuoden 2009 tutkimuksessa vain noin 30 prosenttia suomalaisista piti parisuhdettaan hyvin onnellisena. Mistä onnea saisi lisää? Vastaus voi olla yllättävä: netistä.

Kotimaisen tarkoitus on parantaa parisuhdetta. Pelissä annetaan tehtäviä, jotka kumppani suorittaa; myös kumppani valitsee tehtäviä, jotka sinun tulee suorittaa.

– Kun on kysymys valmennuksesta, me olemme tässä hetkessä, eikä siellä, mitä kymmenen vuotta sitten niissä yksissä juhlissa tapahtui. Mitä voin nyt tehdä, että minulla ja kumppanillani olisi asiat paremmin? Susanna Toropainen Unelmatallista kuvaa.

Peli sijaitsee netissä, mutta pelaaminen tapahtuu tekemällä tehtäviä arjessa. Pelin tuloksia ei SoMe-ajasta huolimatta voi jakaa Facebookiin.

– Nimenomaan on haluttu, että tämä on kahdenkeskeinen asia ja se pysyy sellaisena. Mitään ei jaeta missään, Toropainen sanoo.

Suhteessa asiat ovat pitkälti kiinni kommunikaatiosta tai sen heikkenemisestä.

– Me muutumme myös parisuhteiden aikana, ja peli voi olla jollekin hirveän hyvä tapa tutustua uuteen kumppaniin. Tai kun on uusi lapsi kotona, painopisteet saattavat muuttua. Jos ei keskustele paljon, peli on hyvä tapa tuoda uudenlaista keskusteluyhteyttä arkeen. Tai jos yhteys on ihan katkennut, niin "nyt istutaan ja jutellaan" -tapa saattaa olla vähän liian raskas. Pelillä päästään avaamaan asioita ja parantamaan kommunikaatiosta.

"Sitten, joskus, kun"

Vuoden 2013 tutkimuksessa suomenkielisistä naisista 72 ja miehistä 76 prosenttia oli varsin tyytyväinen suhteeseensa. Tutkimuksen mukaan 40 prosenttia molemmista sukupuolista on erittäin tyytyväinen kumppaniinsa; parisuhteeseen tyytyväisiä oli noin kolmasosa.

Naimisissa olleista naisista 52 prosenttia on varsin tyytyväinen seksielämäänsä; miehillä luku on 47 prosenttia. Parannettavaa siis olisi monilla osa-alueilla. Miksi pelissä sitten on helpompaa pyytää kumppania hieromaan, pussaamaan tai viemään roskat? Toropaisen mukaan ihmisen ei tarvitse miettiä toisen reaktioita tehtäviä valitessaan: kumppanille lähetetään haaste ja erilaisia tehtäviä pelissä sen sijaan, että palveluksia vaatisi kasvokkain.

– Kun sanot asian kasvokkain, mukaan tulee aina reaktio. Mutta kun toinen ottaa tehtävän vastaan netissä, hän joutuu olemaan vain omien reaktioidensa kanssa. Hän ei voi reagoida sinuun. Se on paljon neutraalimpaa. Usein reaktiot ovat itsessä, eivät toisessa, mutta kun olemme kahden kesken, reaktio on helppo laittaa toisen niskaan: minusta tuntuu huonolta, koska sinä sanoit noin, Toropainen kuvailee.

Mutta eikö pelaaminen ole tavallaan huijausta: kumppanille voi tulla mieleen, että nyt partneri tekee asioita vain tämän pelin takia.

– Voi tulla sellainen olo, mutta mitä sitten? Jossain vaiheessa se saattaa muuttua: kun teen tämän, tuolle tulee hyvä mieli ja se lisää omaakin onnellisuutta.

Vuoden 2009 Perhebarometrin mukaan ihminen on väistämättä parisuhteeseen tyytymätön, jos hän tuntee saavansa vähemmän kuin antaa. Kumppani voi pyytää asioita, jotka ovat omalle itselle neutraaleja, mitäänsanomattomia. Niiden toteuttaminen voi kuitenkin tehdä kumppanin hyvin onnelliseksi ja sitä kautta lisätä onnellisuutta suhteeseen. Jos asia on itselle neutraali, miksipä sitä ei yhtä hyvin voisi toteuttaa?

Olento Gamesin Peeter Langen mukaan monessa suhteessa ollaan tilanteessa, jossa toinen lupaa toteuttaa ja tehdä, mutta lupauksen lunastamisen päivää ei koskaan tule.

– Se on monesti elämässä yleistä, että sanot "sitten, joskus, kun". Sitä ei tule koskaan, Susanna Toropainen toteaa.

Toropainen muistuttaa, että toisin kuin monet uskovat, parisuhteessa kumpikin kumppani ei anna 50 prosenttia: kummankin kumppanin täytyy panostaa satasella.

– Toinen voi kokea, että minä olen jo antanut kaikkeni ja nyt on sun vuoro. Parisuhdepelissä kummankin täytyy lähtöviivalta sitoutua samaan asiaan. Molemmat rupeavat tekemään. Toinen ei voi odottaa, että vain toinen tekee, Peeter Lange sanoo.

Miksei parisuhteen eteen tarvitse tehdä mitään?

Peli ei toimi terapeuttina, sillä se pysyttelee nykyhetkessä eikä kaivaudu esimerkiksi menneisiin ongelmiin ja kipupisteisiin. Pelissä suhdetta voi kuitenkin kehittää kahden kesken ilman esimerkiksi keskusteluapua.

– Vieraalle puhuminen on varsinkin miehelle jonkinlainen kynnyskysymys. Pelistä saa asioita heti ja se vaikuttaa heti. Pelin alussa voi olla tilanteessa, jossa puhuminen ja keskustelutaito ovat vasta päätepiste. Terapia taas lähtee siitä, että pitäisi pystyä puhumaan, pitäisi olla valmis avautumaan, nimeämään tunteita ja tilanteita, Lange kuvaa.

Onko parisuhdepeli ongelmanratkaisukone? Ei, sillä pelaamiseen ei tarvita ongelmia.

– Tämä ei tarkoita sitä, että olisit terapian tarpeessa, kaikki olisi surkeasti ja olisit menossa avioliittoneuvojalle. On paljon asioita, joita voi tehdä, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä asti, Toropainen kuvaa.

– Jos meillä on työsuhde, eihän se pysy yllä, jos emme tee työsuhteen eteen tekoja. Työnantaja pian sanoo, että tämä on loppu nyt. Miksi ajattelemme, että on parisuhde, jonka eteen ei tarvitse tehdä mitään tekoja? Se vain on ja pysyy, kun kerran on sovittu, että nyt ollaan kimpassa. Eikä tarvitse enää olla mukavakaan!

Väestöliiton vuoden 2003 tutkimuksen mukaan suomalaisista yli 80 prosenttia piti avioliittoaan hyvänä. Osmo Kontulan mukaan kumppanit eivät kuulumisia kysyessään välttämättä ajattele ylläpitävänsä parisuhdettaan, vaikka arkinen vuorovaikutus onkin tärkeä tapa huoltaa suhdetta.

Pelin eräs kategoria onkin puhe toiselle. Toropainen korostaa, että ystävällinen puhe on hirveän merkityksellistä. Miksi keskustelun täytyisi kotona muuttua ajan kuluessa käskymuotoiseksi?

Tutkimustulokset ovat sekä Osmo KontulanPerhebarometri 2009: Parisuhdeonnen avaimet ja esteet -tutkimuksesta että Perhebarometri 2013:Yhdessä vai erikseen?Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista ristiriidoista ja erojen syistä -tutkimuksesta.

Lue myös:

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi