Ranska on saanut kuluneella viikolla historiansa toisen naispääministerin. Maassa, jonka johdossa machomiesten päät kolisevat, tehtävään tarvitaan rohkeutta. Riskialttiiseen asemaan uskalsi nousta moninkertainen ministeri Elisabeth Borne, joka on asettunut myös ehdokkaaksi kesäkuun kansalliskokousvaaleissa. Sen jälkeen vastassa ovatkin nouseva inflaatio ja kasvava valtionvelka, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti, tietokirjailija Helena Petäistö.
”Monsieur le Premier Ministre!” kuuluu tästä lähtien ”Madame la Première Ministre!” Siihen on ranskalaisten vain totuttava 30 vuoden tauon jälkeen. Edellinen ja ensimmäinen naispääministeri Édith Cresson tosin pysyi vallassa vain kymmenen kuukautta, eikä siinä ajassa kukaan ehtinyt tottua uuteen puhutteluun.
Tällä kertaa naispääministeri sinänsä hyväksytään ihan eri tavalla kuin vuosikymmeniä sitten, mutta uutta pääministeriä odottava työtaakka on sekä suuruudeltaan että vaikeusasteeltaan sitä luokkaa, ettei siihen heikkohermoisen kannata ryhtyä. Tiettävästi muutamat muut naispoliitikot, joita presidentti Emmanuel Macron on viime viikkoina lähestynyt, ovatkin kieltäytyneet kunniasta.
Mutta nainen pääministerin paikalle piti viimeinkin saada, niin paljon on Macron toitottanut sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Viimeiset kolme viikkoa on nimeä odotettu ja arvailtu. Se tiedettiin, ettei Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde ollut halukas ottamaan hallitusvastuuta, ja Elisabeth Bornen nimi on ollut listan kärjessä alusta lähtien. Mutta kun nimitys aina vain lykkääntyi, lopulta kaikki alkoivat odottaa yllätysnimeä - tiettävästi Borne itsekin - ja lopulta yllätys olikin, että uuden pääministerin nimi todellakin on Elisabeth Borne.
Paiskii uupumatta töitä
Ranska sai naispääministerin, joka tulee alun perin sosialistileiristä, ei häikäise valovoimaisuudellaan eikä hurmaa ranskattaren viehätysvoimalla. Sitä pelkoa ei siis ole, että hän jättäisi presidentin varjoonsa, ja sekin lienee painanut vaakakupissa. Entinen liikenne-, ympäristö- ja sosiaaliasioiden ministeri on kuin pilakuvien konttorirotta, joka paiskii uupumatta töitä niin, ettei ehdi juuri edes hymyillä. Joidenkin mielestä Borne on kylmä kuin jääpala, mutta ainakaan ministerihommissa se ei ole estänyt häntä saamasta paljon aikaiseksi.