Kun koko maailman tämän hetken suurin ja karmein kriisi, sota Syyriassa, on aiheuttanut maan väestölle sanoinkuvaamattomia kärsimyksiä, ajanut Euroopan uuden pakolaiskriisin partaalle ja saanut jopa Suomen hallituksen natisemaan liitoksissaan ja ulkoministerin menettämään uskottavuutensa, näyttäisi maailmanpoliisin paluulle olla taas tilausta. Kun kylässä ei ole poliisia, silloin saavat roistot ja rosvot rellestää vapaasti, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Maailmankylän roistohallitsijat Bashar al-Assad, Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdogan saavat kaikessa rauhassa hyökätä, pommittaa ja sotia. Ihmisten kärsimyksellä eikä kyynisyyden määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa. On totta, että aina kun Yhdysvallat näyttelee maailmanpoliisin roolia, sitä arvostellaan ankarasti. Mutta kun se vetäytyy omalle mantereelleen ja jättää muun maailman oman onnensa nojaan, tulee maailmanpoliisia ikävä.
Kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov veti totuttuun tapaansa häikäilemätöntä show’taan viime viikolla Helsingissä syyttäen kaikesta EU:ta ja Yhdysvaltoja, vaikka juuri Venäjän ja Syyrian hallinnon hyökkäykset ja pommitukset ovat ajaneet syyrialaiset pakoon, täytyy silti myöntää, että kyllä suuri vastuu karmeaan nykytilanteeseen johtaneeseen kehitykseen löytyy nimenomaan Yhdysvalloista. Myös katkerat muistot siitä löytyvät yhä Ranskasta.
Venäjän syyllisyyttä ja Yhdysvaltain vastuuta ei missään tapauksessa voi pitää mitenkään toisiinsa verrannollisina Syyrian tragediassa. Mutta jos syntyjä syviä etsitään, kantaa eurooppalaisten ihannoima presidentti Barack Obama raskaan historiallisen vastuun nykytilanteen tekemisestä mahdolliseksi. Geopolitiikkaa ymmärtämätön Obama antoi luhistuneelle Venäjälle tilaisuuden palata maailmannäyttämölle poliittisena ja sotilaallisena suurvaltana. Maksumieheksi joutui Syyrian kansa.
Elokuun 30. päivänä 2013 iltapäivällä teki Obama kohtalokkaan päätöksensä olla antamatta käskyä iskeä al-Assadin hallinnon kohteisiin sen jälkeen, kun tämä oli surmannut arviolta 1 300 siviiliä kemiallisilla aseilla Syyrian pääkaupungin Damaskoksen liepeillä. Vuotta aiemmin kesällä 2012 Obama oli julistanut: "Yhdysvalloille punainen linja, jota ei voi ylittää, on kemiallisten aseiden käyttö." Obama rikkoi itse asettamansa säännön, ja Yhdysvallat menetti muiden luottamuksen.
Al-Assadin uhmattua Obaman varoitusta ja ylitettyä tuon kuuluisan punaisen linjan, saivat Yhdysvallat, Ranska ja Britannia sovituksi nopeasti ilmahyökkäyksistä Syyriaan al-Assadin kohteisiin. Britannian parlamentti teki kuitenkin takapakkia eikä antanutkaan pääministeri David Cameronille suostumustaan hyökkäyksen.
Ranska jatkoi hyökkäykseen valmistautumista yhdessä Yhdysvaltain kanssa. Mutta kaksi päivää Britannian operaatiosta vetäytymisen jälkeen Obama yllätti ilmoittamalla, että hän antaakin asian kongressin päätettäväksi. Presidentti François Hollande oli julistanut, ettei kemiallisilla aseilla tehtyä rikosta voi jättää ilman rangaistusta. Hollande sai iskun suoraan palleaan: Ranskalta vedettiin viime tipassa matto pois jalkojen alla.
Tähän Obaman tahdosta läntisten sotilasmahtien jättämää tyhjiötä syöksyi Venäjä heti täyttämään Putinin riemuitessa hänelle annetusta tilaisuudesta. Obama tyytyi vaatimaan vain kemiallisten aseiden hävittämistä, minkä Venäjä lupasi toteuttaa. Lopulta Venäjä hyökkäsi itse Syyrian kapinallisia vastaan, kun al-Assad alkoi jäädä alakynteen vuonna 2015.
Loppu onkin sitten julmaakin julmempaa historiaa. Presidentti Donald Trump ja presidentti Emmanuel Macron kävivät kyllä yhdessä pommittamassa Syyrian kemiallisten aseiden kohteita. Mutta Trumpin viimeaikainen päätös vetää tukensa kurdeilta ja Koillis-Syyrian taisteluista yllätti kaikki ja jätti puolestaan Turkin joukoille tilan, jota ne eivät siekailleet ottaa itselleen.
Nyt, kun arviolta 470 000 syyrialaista siviiliä on saanut surmansa ja 11 miljoonaa ihmistä on lähtenyt Syyrian sotaa pakoon, saa Eurooppa pelätä valtavaa uutta pakolaisongelmaa ja humanitaarista katastrofia. Uhoava Erdogan on osoittautunut epäluotettavaksi sopimuskumppaniksi verrattuna Libyan diktaattoriin Muammar Gaddafiin, joka esti afrikkalaisten vyöryn Välimeren yli Eurooppaan euromiljardeja vastaan.
Gaddafia ei enää ole eikä Erdogan täytä lupauksiaan. Maailmanpoliisille olisi töitä. Yhdysvaltain presidentinvaaleilla on Euroopan kannalta yhä enemmän merkitystä.