Helena Petäistön kolumni: EU-rintama piti lähes yhtä urheasti kuin Leijonat – oikeistopopulistien jytky jäi toteutumatta

Huh! Helpotuksen huokaus kuultiin Euroopan eri kolkilla monella taholla vaali-illan edetessä. Painajainen EU-vastaisten puolueiden suurvoitosta osoittautui juuri siksi, vain pahaksi uneksi, ja todellisuudessa työskentelyä ja päätöksentekoa voidaan Unionissa jatkaa samoin perustein kuin tähänkin asti. EU-parlamentin puoluekenttä pirstoutui odotetusti, mutta kolmen tai neljän suurimman EU-myönteisen puolueryhmän yhteistyö tekee Unionin eteenpäinmenon mahdolliseksi.

Ja se on erittäin tärkeää juuri nyt, kun EU tarvitsee enemmän kuin koskaan nimenomaan yhtenäisyyttä, työkykyä ja ripeyttä. Edessä on niin valtavia haasteita, että ne vaativat Euroopan kokoista aluetta, jotta niihin vastaaminen onnistuu; ilmastonmuutos, maahanmuutto ja digivallankumous. Tällaisiin jättihaasteisiin eivät isoimmatkaan jäsenmaat kykene yksin tehokkaasti vastaamaan.

Suurten haasteiden lisäksi dramaattisuutta vaaleihin toi se seikka, että ensimmäistä kertaa EU:n historian aikana ulkovallat usealta taholta odottivat ja toivoivat sellaista vaalitulosta, joka murtaisi Unionin yhtenäisyyden ja heikentäisi sen toimintakykyä. Todistetusti yksi maa, Venäjä, sai jopa oikeistopopulisteja ostetuksi itselleen kuten Itävallan videoskandaali ehti osoittaa. Varmasti juuri se omalta osaltaan herätti äänestäjiä näkemään, että ulkopuolisten sekaantuminen Euroopan asioihin sisältä päin populistipuolueiden kautta on täyttä todellisuutta.

Ehkä juuri tämä dramatiikka sai myös äänestysvilkkauden viimein nousemaan EU-vaaleissa ja myös nuorison liikkeelle. Äänestysprosentti nousi koko Unionin tasolla yli 50 prosenttiin eli peräti 10 prosenttia enemmän kuin ennen. Eihän se vieläkään tarpeeksi ole, mutta Luojan kiitos suunta on nyt oikea ja lisäys merkittävä.

Maailman toiseksi suurimmissa vaaleissa Intian vaalien jälkeen luvut ovat vaikuttavia: noin 5 000 ehdokasta ja 400 puoluetta! Läheskään kaikki puolueet eivät saaneet edustajiaan EU-parlamenttiin, mutta valtava määrä niitä kuitenkin on järjestäytymässä heti puolueryhmiin. Se työ alkaa välittömästi ja on iso urakka, kun sellainen kirjo eri puolilta Eurooppaa tulevista erilaisista puolueista on sovitettava yhteen. Järjestäytymisen pitäisi olla valmis juhannukseen mennessä. Uuden parlamentin ensimmäinen täysistuntoviikko alkaa heinäkuun 1. päivänä Strasbourgissa.

Mikä sitten muuttuu parlamentin EU-myönteisessä enemmistössä? Odotetusti maltillisen oikeiston, EPP:n, ja sosialistien ryhmät yhteenlaskettuina eivät riitä enää enemmistöksi. Sen sijaan vihreät kasvatti paikkamääräänsä, ja keskustaliberaaliryhmä saa huomattavan vahvistuksen uudesta tulokkaasta, Ranskan presidentti Emmanuel Macronin perustamasta En Marche -puolueesta. Ranskassa vaalivoittoon ylsi odotetusti Marine Le Penin johtama äärioikeistopuolue, mutta sen voitto oli pienempi kuin samoissa vaaleissa viisi vuotta sitten, alle 2 prosenttia enemmän kuin Macronin puolueen.

Ottaen huomioon Macronin kohtaaman uudistusvastaisuuden ja keltaliivien jo yli puoli vuotta kestäneen mellakoinnin, voi vain ihmetellä, miten hyvin Macronin puolueen kannatus piti. – Honorable. Kunnioitettava tulos, oli illan arviointi Pariisissa. Maltillisen oikeiston eli Tasavaltalaispuolueen puoluejohtajaa vaadittiin eroamaan heti illalla puolueensa surkean vaalituloksen jälkeen.

Jos Macron jännitti vaalitulosta, samaa teki myös Saksan liittokansleri Angela Merkel. Macronin tapaan hänkin sai huokaista helpotuksesta, kun vaalitulos paljastui ja osoitti, että hänen puolueensa, CDU, oli kuin olikin vaalien voittaja. Muussa tapauksessa hänen olisi odotettu luopuvan vallasta jo syksyllä eikä vasta virkakautensa lopussa. Sen sijaan Saksan vihreiden nousu toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja hallituskumppanin, sosialidemokraattisen puolueen tippuminen kolmanneksi aiheuttaa kuitenkin ongelmia hallituksen koossa pitämiselle.

Vihreiden menestys olikin keskeistä näissä vaaleissa. Jopa Ranskassa vihreät menestyivät paremmin kuin koskaan, kun hajanainen porukka on aina ollut maassa marginaalissa. Ilmastohaasteen kiireellisyyteen herääminen ja nuorten äänestysinnostus selittänevät vihreiden menestyksen. Mutta paradoksi on se, että juuri Ruotsissa, jonka nuori Greta Thunberg on häkellyttävällä tavalla herättänyt koko maailman ilmastotietoisuuden, vihreiden kannatus laski.

Entä sitten EU-vastaisten populistipuolueiden järjestäytyminen uudessa parlamentissa? Siinäpä kysymys! Jos kaikki EU-vastaiset puolueet todellakin suostuisivat nyt menemään samaan ryhmään, nyt niiden saamalla kannatuksella koossa voisi olla parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä. Koossa on nimittäin yhteensä 172 paikkaa eli lähes yhtä paljon kuin suurimmalla ryhmällä, EPP:llä.

Populistien kokoavana voimana on Italian La Lega -puolueen tarmoa puhkuva johtaja Matteo Salvini, mutta tuskinpa hän ponnistuksissaan onnistuu. Tähän asti populistipuolueet ovat jakautuneet EU-parlamentissa neljään eri porukkaan. Jos niistä nyt muodostuu vain kaksi puolueryhmää, se olisi jo melkoinen saavutus, niin suuria egoja ja särmikästä sakkia näistä puolueista löytyy.

Suomen kohdalla ero on nyt siinä, että kun Timo Soinin johtamat Perussuomalaiset kieltäytyivät menemästä Le Penin kanssa samaan ryhmään, Jussi Halla-ahon johtamalle porukalle siihen ei näytä olevan estettä.

Tiistaina kokoontuvat jäsenmaiden johtajat ylimääräiseen huippukokoukseen Brysseliin pohtimaan vaalitulosta ja aloittamaan monimutkaiset neuvottelut suuresta nimityspaketista, johon pitäisi kääriä EU-komission uusi puheenjohtaja, EU:n presidentti, Euroopan keskuspankin pääjohtaja, EU:n ulkopoliittinen edustaja ja EU-parlamentin puhemies. Se on niin kimurantti kuvio, että viisi vuotta sitten nimityspaketti oli koossa vasta elokuussa.

Mutta yhdestä asiasta voisin lyödä vetoa jo toisen kerran: EPP:n kärkiehdokkaasta, saksalaisesta Manfred Weberistä ei tule Junckerin seuraajaa. Kenestä sitten tulee, siitä ei kannata vielä vetoa lyödä.

Mutta samalla, kun juhlii Leijonien mahtavaa maailmanmestaruutta, voi kohottaa maljan myös Euroopan Unionille, jonka vaaleissa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden kannattajat veivät voiton näinä kuohuvina aikoina. Se oli hyvä tulos juhlistamaan myös sitä, että tänä on kulunut täsmälleen 40 vuotta EU-parlamentin ensimmäisistä suorista kansanvaaleista.