Laitaoikeiston nousu jäi eurovaaleissa odotettua vaisummaksi ja EU-parlamentissa yhteistyö rakentuu jatkossakin Eurooppa-myönteisten keskiryhmien varaan, kirjoittaa Eurooppa-kirjeenvaihtaja Janne Puumalainen Brysselistä.
Eilen päättyneiden eurovaalien suuri tarina ennen tuloksen selviämistä oli laitaoikeistolaisten puolueiden hyökyaalto, joka huuhtoo vihreät ja keskustaliberaalit marginaaliin.
Ihan hyökyaaltoa ei tullut, mutta sisämaakaupunki Brysseliin rantautui sentään jonkin verran tavallista merenkäyntiä isompi aallokko.
Sekä maltillisempi laitaoikeistoryhmä ECR että radikaalimpi ja Venäjä-myönteisempi ID kasvattivat paikkamääräänsä edeltävään parlamenttiin verrattuna.
Vihreät ja liberaalit eivät selvinneet kuivin jaloin. Kumpikin ryhmä menetti parikymmentä paikkaa, mutta pudotus ei ollut aivan yhtä suuri kuin monissa ennusteissa ennen vaaleja.
Liberaalit myös onnistui pitämään kiinni kolmanneksi suurimman ryhmän asemastaan.
Lue myös: Li Anderssonin vaalitulos löi ällikällä – mutta onko vasemmistoliiton sensaatiomaisella vaalivoitolla synkkä kääntöpuoli?
Torjuntavoitto keskiryhmille
Vaalitulosta voi pitää Eurooppa-myönteisten keskiryhmien torjuntavoittona.
Keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP) voitti gallupit ja otti yhdeksän lisäpaikkaa. Parlamentin suurimman ryhmän paikkamääräksi olisi tällä tietoa tulossa 185 meppiä.
Demariryhmä S&D säilyi suurin piirtein entisen kokoisena ja toiseksi suurimpana 137 mepillä.
Näiden kahden ryhmän varaan Euroopan unionin kehittäminen ja yhteistyö EU-parlamentissa on historiallisesti rakentunut.
Edellisen parlamentin kaudella enemmistönä monissa kysymyksissä toimineella kolmikolla EPP, demarit ja liberaalit on uudessa parlamentissa 401 paikkaa, kun enemmistöön vaaditaan 360 meppiä.
Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin eilisiltaisten puheiden perusteella tämä on myös se kokoonpano, joka jatkossakin muodostaa parlamentin politiikan ytimen.
401 paikkaa on kuitenkin hyvin niukka enemmistö, sillä ryhmäkuria ei ole samalla tapaa kuin esimerkiksi Suomen eduskunnassa.
Osa äänesti jatkuvuutta, osa muutosta
Kuten usein eurovaalien yhteydessä toisteltu klisee kuuluu: eurovaalit ovat 27 erilliset vaalit.
Tämä näkyi jälleen. Ei ollut mitään yleiseurooppalaista trendiä, joka poikkileikkaisi tuloksia kaikissa jäsenmaissa.
Laitaoikeisto jyräsi Ranskassa tunnetuin seurauksin. Saksassakin se otti hienoisen voiton.
Mutta esimerkiksi Puolassa suunta oli toinen. Vielä viime syksyyn asti hallinnut kansalliskonservatiivinen Laki ja Oikeus menetti kannatuksestaan yli 10 prosenttiyksikköä, kun EPP:tä edustavan Donald Tuskin hallitus selvisi kunnialla ensimmäisestä testistään parlamenttivaalien jälkeen.
Keskustaliberaalien ja vihreiden paikkamenetyksistä noin puolet selittyvät suoraan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Renessanssi-puolueen ja Saksan vihreiden kehnoilla tuloksilla.
Osa Euroopasta äänesti jatkuvuuden puolesta, osa valitsi muutoksen.
Lue myös: Pääministeritaisto käynnistyi Ranskassa Macronin hajoitettua parlamentin
Jatkuuko sama trendi myös viiden vuoden päästä?
Tarkka tulos elää vielä, sillä tuloksia ei vielä kaikissa jäsenmaissa ole saatu virallistettua.
Parlamentin voimasuhteisiin voi myös tulla tulevina viikkoinakin muutoksia, sillä vaalituloksissa ryhmä "muut" on harvinaisen suuri, noin sata meppiä. Moni "muihin" kuuluvista puolueista on luettavissa EU-kriittisiin puolueisiin joko oikealla tai vasemmalla laidalla.
Siihen kuuluvat muun muassa Unkarin pääministeripuolue Fidesz, Slovakian pääministeripuolue SMER ja Saksan äärioikeistoakin sisältävä AfD, jotka ovat tällä hetkellä ilman ryhmää parlamentissa.
Muihin kuuluu myös esimerkiksi saksalaisen Sahra Wagenknechtin nationalistinen vasemmistopuolue, joka sai läpi kuusi meppiä.
Sadasta mepistä osa saattaa liittyä olemassa oleviin ryhmiin ja myös ryhmien välillä voi tapahtua loikkauksia. Tietoja liikkuu myös viritteillä olevista uusista ryhmistä niin oikealla kuin vasemmalla laidalla.
Joka tapauksessa uusi parlamentti on entistä hajanaisempi ja laitaoikeistovoimat vahvistuneet. Sama trendi on jatkunut oikeastaan eurovaaleissa koko 2000-luvun ajan.
Jo nyt EPP:n kärkiehdokkaalla Ursula von der Leyenillä tulee olemaan haastava työ löytää varma enemmistö itsensä ja johtamansa komission työohjelman taakse, mutta se on yhä mahdollista.
Jos laitaoikeiston ja muiden euroskeptisten voimien nousu jatkuu jälleen seuraavissa vaaleissa, voi seuraavan parlamentin toimintakyky olla vähintään kyseenalainen.
Siksi Eurooppa-myönteisten keskiryhmien olisi seuraavan viiden vuoden aikana löydettävä ihmelääke kehityksen pysäyttämiseksi, jos ne haluavat jatkossakin olla kehittämässä Eurooppaa entiseen malliin.