Kolmen lapsen äiti Heini on tehnyt ympäristössään ja töissään surullisen havainnon: yhä useampi vanhempi roikkuu puhelimessa, eikä huomioi lasta. Heini kirjoitti aiheesta someen, kun paikallisen huoltoaseman leikkipaikalla tapahtui jotain, josta olisi voinut kehittyä vakavampikin tilanne.
Imatralainen Heini Vesterinen on 42-vuotias kolmen pienen lapsen äiti. Hän on ammatiltaan Imatran seurakunnan kanttori ja erikoistunut seurakunnan lapsityöhön. Heini ohjaakin sekä lasten kuoroja että lasten musiikki- ja bändikerhoja.
Hiljattain Heini oli lastensa kanssa Imatran paikallisen huoltoaseman leikkinurkkauksessa. Paikalla oli kymmenkunta lasta vanhempineen. Heini hämmentyi, kun lapset alkoivat parveilla hänen ympärillään.
– Kaikki lapset takertuivat minuun. Minua tultiin vetämään hihasta, lapset halailivat, esittelivät irronneiden hampaiden koloja ja selittivät asioitaan, Heini kuvailee.
Itkevä lapsi haki lohdutusta Heiniltä oman vanhemman sijasta
Syy lasten käytökseen selvisi helposti: kaikkien muiden lasten vanhemmat olivat poissaolevina puhelimiensa äärellä läheisellä sohvalla. Tilanne kärjistyi, kun yksi lapsista alkoi itkeä.
– Sitten yksi leikkialueen pojista oli törmännyt toiseen lapseen ja satuttanut leukansa. Poika itki, katsoi vanhempaansa, mutta tulikin minun luokseni lohdutettavaksi. Se suututti: lapsen vanhempi ei edes huomannut, että omaan lapseen sattui, Heini avaa.
Siinä tilanteessa vanhemman välinpitämättömyys suututti Heiniä. Heini kirjoitti asiasta Facebookin Imatra-ryhmään herättääkseen keskustelua aiheesta. Julkaisu keräsi kommentteja ja keskustelu jatkui Heinin lähipiirin kahvipöydissä, mutta myös laajemmin Imatralla kaduilla, kaupoissa ja työpaikkojen kahvipöydissä.
Kännykkä on lasten ja vanhempien välissä
Heini kutsuu itseäänkin jonkinlaiseksi someäidiksi ja sanoo, että ymmärtää, miten helppo kännykkä on vetää taskusta.
– Kännykkä on koukuttava kapistus. Mutta tuollakin leikkipaikalla lukee, että lapset ovat vanhempien vastuulla. Näen myös omassa työssäni vanhempia, jotka eivät kännykän takia huomioi lasta, vaikka tulevat esimerkiksi kuoroon uutta asiaa jännittävän lapsen mukana. Olisi tärkeää, ettei vanhempi jäisi selaamaan somea, vaan olisi oikeasti läsnä ja tarvittaessa tukena – ei vain paikalla. Lapset kyllä huomaavat eron, Heini sanoo.
Puhelimet ovat aikuistenkin kohtaamisen välissä. Heini pohtiikin, että vaikka puhelin on toisaalta hyvä tapa pitää yhteyttä muihin, se myös etäännyttää muita ihmisiä monessa tilanteessa. Esimerkiksi Heini nostaa vanhempien kohtaamattomuuden lasten harrastuksissa: on vaikea tutustua toiseen vanhempaan, jos toinen on kiireinen puhelimen perusteella.
– Ei siinä oikein kehtaa sanoa, että pistä se kännykkä pois, minä haluaisin jutella. Tämä on nykyajan haaste, Heini sanoo.
Heinin oma ratkaisu kännykättömyyteen työpaikalla
Heini on julistanut oman musiikkitoimintansa kännykkävapaaksi toiminnaksi, jotta vanhempi ei jää selaamaan lapsen harrastushetkellä puhelinta.
Hän sanoo, että lapset helposti aistivat, jos aikuinen ei ole läsnä. Hänen oma 6-vuotias poikansa loukkaantui, kun pojan syntymäpäiväjuhlien aikana yksi toisten lasten vanhemmista selasi vain puhelinta.
– Poika kysyi, että äiti, enkö minä ollutkaan tärkeä? En minäkään ole superäiti, mutta kyllä minun lapseni saavat sanoa minulle, että äiti, laita puhelin pois. Pyrin somettamaan lasten päiväunien aikaan, Heini kertoo.
Heini kertoo lisäksi, että hänen someavauksensa on tulkittu hiukan syyttävästikin. Se ei Heinin tarkoituksena kuitenkaan ole.
– Haluan herättää keskustelua aiheesta. Olisi tosi hienoa, jos tästä aukeaisi laajemmin keskustelua ja edes joku vanhempi miettisi oma käytöstään puhelimen suhteen, Heini pohtii.
Puhelimiin uppoutuminen onkin asia, joka herättää kysymyksen: onko lapsen seura ja yhteinen vapaa-aika oikea hetki somen selailuun?