Hei siellä! Me surffaamme jo kuudennessa aallossa

Helsingin toreilla kiersi jälleen äskettäin kuorma-autoja vastaanottamassa ihmisten teknisiä laitteita ja metallirojua. Kymmenessä minuutissa rojua oli kasautunut jo paljon. Hyvä sinänsä, että ihmiset kierrättävät.

Mutta tarkemmin ajateltuna, se oli järjetöntä. Mitä tuhlausta – kaikki lyhytikäisiksi tietoisesti valmistettuja tuotteita. Rojuläjät ovat vielä modernin yhteiskunnan viidettä aaltoa, digitaalisen teknologian kukoistuskautta.

Maailman pitää olla toisin

Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius väittää uskottavasti ja väkevästi, että maailman pitää olla toisin. Ja se voi olla toisin, jos me haluamme sen olevan toisin.

Hän kirjoittaa ns. kuudennesta aallosta. Siinä älykkäillä ja luonnonvaroja sekä muita resursseja säästävillä digitaalisilla teknologioilla ratkotaan jättimäisiä haasteita ja uhkia, lähtien ilmastonmuutoksesta, joka on muutoksista massiivisin.

Kyse ei kuitenkaan ole vain teknologian tasosta. Myös inhimillinen kulttuuri on muutosten edessä, yrityskulttuurista johtajuuteen ja kaupungistumisesta koulutukseen ja ympäristötietoisuuteen. Aikakausi ei ole vain älykäs, vaan myös tietoinen.

Piilaakso uuden kulttuurin mekka

Ihmisen organisatorinen toiminta pohjautuu yhteistyöhön, avoimuuteen, jakamiseen, integriteettiin ja keskinäiseen riippuvuuteen. Paraatiesimerkkinä hän tuo esiin hierarkioita kaihtavan Kalifornian piilaakson yritys- ja ajattelukulttuureineen. ”...tiedon jakaminen on kaiken toiminnan perusta.”

Muutosten aalloilla hän viittaa viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneeseen venäläiseen taloustieteilijään Nikolai Kondratjeviin. Hän kehitti mallin pitkistä, 40-60 vuoden mittaisista kehityksen aalloista, joita määrittivät tietyt tekniset edistysaskeleet.

Kun ensimmäisen aallon (1780-1830) muutosta määritteli höyrykone, seuraavan vaiheen muutostekijät olivat rautatiet ja teräs. Viidennen aallon (1970-2010) digiteknologiasta olemme siirtyneet älykkään teknologian aaltoon (mm. asioiden internet).

Miten ymmärtää muutosta

Aluksi Wilenius käy läpi eri tapoja ja menetelmiä ajatella ja toteuttaa tulevaisuutta ja sen tutkimista. Suurimmaksi haasteeksi hän nimeää muutosten ymmärtämisen. Tulevaisuudentutkimus ei ole arvoneutraalia akateemista tutkimista, vaan myös arvovalintoja, hän muistuttaa. Se on ”luonteeltaan osallistuvaa ja yhteiskunnallista toimintaa”.

Wilenius antaa kyytiä viidennen aallon luonnonvarojen haaskaukselle, energiapolitiikassa satikutia saa ydinvoima, ja hän puistaa päätään kaikkialle läpitunkeutuneelle talouspuheelle – aivan kuin vuotta 2008 seurauksineen ei olisi olemassakaan.

Millä Suomi menestyy

Wilenius ruotii myös Suomen talouden rakenteellista tilaa ja sen potentiaalia. Jos haluamme yhä menestyä sanan laajassa merkityksessä, pitää sijoittaa biotalouteen, cleantechiin, terveys- ja hyvinvointialaan ja elämysteollisuuteen. Pohjia meillä on, kysymys on siitä, teemme oikeita ratkaisuja.

Teos ei ole raamattu, eikä sen visiot välttämättä toteudu, tuskin todellakaan sellaisena kuin Wilenius niitä hahmottelee. Mutta se antaa korvien välisiä ja konkreettisia työkaluja ja tavoitteita.

Tekstissä on paikoin toistoa, eikä ns. arabikevään lähtölaukaissut Tunisia ole Länsi-Saharaa. Voi kysyä, onko liian optimistista ajatella, että sotilaallisen vallan käyttö vähenee jatkuvasti.

Kirjassa on kuitenkin selkeä hahmotelma siitä, missä olemme, minkälaiseen maailmaan olemme siirtyneet, ja millaisin teoin tätä muuttuvaa maailmaa voisi hallita kaikkien hyödyksi, millainen se voisi olla.

Jos me emme muutu, tuhoamme maapallomme. Se on tosiasia, ei epämiellyttävä ja maton alle lakaistava asia.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa