Tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa pesineen jalohaikaran pesä sijaitsi Porvoonjoen suistossa metsikössä aivan ulkoilureitin lähellä.
Lintuharrastusjärjestö BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersvedin mukaan paikalliset harrastajat tiesivät jalohaikaroista. Laajempaa julkisuutta varottiin, jotta pesimisrauha säilyi. Nyt ihmisistä ei pitäisi olla enää häiriötä.
– Poikaset ovat jo isoja ja pääosin jättäneet pesän. Ne saattavat vielä palata pesälle silloin, kun emot niitä ruokkivat, Södersved kertoo.
Haikarat pesivät puissa.
– Koostaan huolimatta ne voivat olla yllättävän huomaamattomia tiheissä kuusissa ja muissa puissa.
Kärsivällisiä kalastajia
Haikarapari saapui reviirilleen huhtikuussa. Muninta alkoi toukokuussa, neljä poikasta kuoriutui juhannuksen tietämillä ja jätti pesän viime viikolla. Myös Vihdissä jalohaikarapari yritti pesintää, joka tosin keskeytyi jo haudontavaiheessa.
Porvoossa jalohaikarat pesivät kymmenten harmaahaikaraparien joukossa, mikä on niille tyypillistä. Kosteikkojen eli saalismaiden lähellä pesivät lajit ovat Södersvedin mukaan lähisukulaisia ja käytökseltään samanlaisia kärsivällisiä kalastajia.
– Rannoilla niitä näkee kulkemassa hitaasti ja seisomassa aloillaan. Siinä ne odottavat ohimeneviä kaloja ja sammakkoeläimiä, joita sitten nappaavat nokallaan.
Emohaikara Hollannista
Toinen Porvoossa pesineistä emolinnuista oli rengastustietojen mukaan syntynyt Hollannissa.
– Oli yllätys, että lintu on niinkin kaukaa, kun jalohaikaroita on Baltiassa runsaasti, Södersved sanoo.
Suomessa ensihavainto lajista tehtiin 1960-luvulla. Nyttemmin havaintoja on ollut satoja vuodessa ja pesintää jo ounasteltiin.
Södersvedin mukaan haikaroiden nopealle levittäytymiselle pohjoiseen ja länteen on useita syitä. Haikaroiden asuttamia kosteikkoja on hävitetty tehomaatalouden tieltä, ja toisaalta ilmastonmuutos on luonut suotuisampia oloja.
– Nykyään jalohaikara pesii lännessä Britanniaa ja Espanjaa myöten. Pohjoismaista se puuttuu vielä Norjasta, Södersved kertoo.