Espoolainen Eeva ihmetteli järveltä kuuluvaa öistä "sumusireeniä" – tuuttailun lähde löi ällikällä

Äänet päälle! Näin komeasti tuuttailee kaulushaikara 0:29
Tässä huhuilee kaulushaikara. Haikaran laulun on äänittänyt helsinkiläinen lintuharrastaja Jan-Erik Bruun Kristiinankauungissa Härkmeren kylässä 12. toukokuuta 1999 noin kello 3 aamulla.

Yössä kaikuva kumiseva ääni on herättänyt tänä kesänä ihmetystä espoolaisen Eeva Ryhänen perheessä ja monissa muissakin luonnossa liikkujassa Järvenperän suunnalla. Facebookin keskusteluryhmässä selvinnyt mysteeriäänen alkuperä yllätti ryhmäläiset: tuuttaava huhuilija olikin kaulushaikara!

Lyhyitä, matalia, alle sekunnin mittaisia tuuttauksia säännöllisesti 3–6 putkeen. Sama toistuu noin puolentoista minuutin välein erityisesti iltaisin ja öisin. Joskus ääni kuuluu myös päivällä. Kumean pehmeää kumua voisi verrata kaukaisen laivan tööttäyksiin. Mistä oikein on kyse?

Espoolainen Eeva Ryhänen pani pari kuukautta sitten merkille uuden äänen lähiluonnossaan. Aluksi hän ajatteli, että ääni tulee jostain lähistöllä olevasta viallisesta sähkölaitteesta tai Lippajärvellä sijaitsevalta rakennustyömaalta, koska ääni oli niin säännöllinen.

Kuultuaan mysteertiäänen yöllä jo omaan sänkyynsä asti, Ryhänen päätti ottaa selvää sen lähteestä. Hän kirjoitti kysymyksen Facebookiin Järvenperän puskaradio -ryhmään, jossa kävikin pian ilmi, että kyseistä ääntä on ihmetellyt moni muukin alueella asuva – ja että se kuuluu kaulushaikaralle. 

Ryhänen itse oli kuullut saman äänen myös Oittaalla ja hänen miehensä Pitkäjärvellä.

– Olemme asuneet Järvenperässä varmaan 7 vuotta, mutta kuulimme kyseisen äänen vasta nyt ensimmäisen kerran. Otin alkukesästä jopa kellolla aikaa, miten usein ääni kuuluu, Ryhänen nauraa.

Kaulushaikaran ääni kuuluu kauas

Kaulushaikara ja etenkin sen ääni on vielä verrattain vieras monille suomalaisille, mutta hyvinkin tuttu lintuharrastajille. Kanta on kasvanut tasaisesti 1980-luvun lopulta näihin päiviin. Eniten lintuja tavataan nykyään Pohjois-Savossa, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa.

Facebookin Järvenperä-ryhmän lintutietäjien mukaan öinen tuuttailija on pesinyt samoilla kulmilla Espoossa jo vuosia.

Eeva Ryhänen ei ole vielä saanut näköhavaintoa haikarasta, vaikka se on kookas ja näyttävä otus.

– Kaulushaikara pesii kuulemma kaislikoissa eikä helposti näyttäydy ihmisille. Luonto-oppaana toimiva siskoni kertoi, että niitä ei siis ihan hevillä näe, mutta ääni kuuluu kauas.

Ujo kaulushaikara tuuttailee juhannukseen asti

Kaulushaikaran uutteran laulun pitäisi loppua juhannuksena.

– Tuuttailut liittyvät kaulushaikaroiden soidinmenoihin ja juhannuksen maissa hommien pitäisi olla hoidettu, Ryhänen tietää.

Ryhänen on iloinen siitä, että mysteeri ratkesi ja äänen lähde oli lintu.

– Oli helpottavaa kuulla myös se, että äänen kuuluminen loppuukin jossain kohtaa. Jos se kuuluisi joka ilta tästä ikuisuuteen, se voisi alkaa jo vähän käydä hermoille, hän naurahtaa.

Ruovikossa piilotteleva kaulushaikara tunnetaan äänestään

Rauhoitettu kaulushaikara pesii eteläisen Suomen rehevissä ja laajoissa ruovikoissa. Lintu on viime vuosina runsastunut. Sen nykyinen kanta on arviolta 1 000–1 500 paria.

Kaulushaikaran pesä on laakea, mutta pieni linnun kokoon nähden. Se on kyhätty lyhyistä edellisvuotisista ruo’onpalasista.

Lintu munii touko–kesäkuussa 5–7 munaa. Naaras hautoo munia vajaan kuukauden, ja poikaset saattavat jättävät pesän jo 10 vuorokauden ikäisinä.

Lintu muuttaa Suomesta elo–lokakuussa ja palaa takaisin maaliskuun alusta lähtien. Se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Afrikassa.

Ravinnokseen kaulushaikara syö kaloja, sammakoita ja linnun poikasia.

Kaulushaikara tunnetaan parhaiten kauas, jopa 5 kilometrin päähän kantavasta reviirihuudosta. Matala, sumusireenimäinen puhallus toistuu 3–5 kertaa.

(Lähteet: Luontoportti ja Wikipedia).

Lue myös:

    Uusimmat