Haikarat yleistyvät Suomessa. Pesiviä lajeja on jo neljä ja satunnaisesti vierailevia lajeja useampia. Kattohaikaroita havaitaan jo usein, samoin jalohaikaroita. Lehmähaikarat ja mustahaikarat ovat vielä satunnaisia vierailijoita. Ilmastonmuutoksen myötä monet haikaralajit siirtyvät kohti pohjoista.
Topiksi ristitty kattohaikaran poikanen rengastettiin viime viikolla Turussa. Kyseessä oli toinen onnistunut kattohaikaran pesintä Suomessa. Seuraavaa kertaa voi vain arvailla.
– Sitä on vaikea sanoa. 10 vuotta sitten oli edellinen pesintä ja silloin odotettiin kovin, että seuraavana vuonna tämä olisi toistunut. Katsotaan, mitä ensi vuonna tapahtuu. Kattohaikaroita eksyy tänne joka vuosi kymmeniä, jopa satoja yksilöitä. Siinä mielessä olisi odoteltu, että pesintöjäkin olisi ollut useammin, pohtii BirdLife Suomen viestintäpäällikkö Jan Södersved.
Havaintoja 13 haikaralajista
Kattohaikara ei suinkaan ole ainoa Suomessa tavattu haikara.
– Jos lasketaan iibikset ja ja kattohaikarat haikaroiden lisäksi, niitä on kaikkiaan 13 lajia. Sitten on vielä havaittu neljä lajia tarhoista karanneita lintuja, laskee Södersved.
Harmaahaikara ja kaulushaikara ovat jo Suomessa vakiintuneita, pesiviä lajeja. Molempia on Suomessa noin 1500-2000 paria.
– Tässä takana levittäytyy tuommoinen laajempi ruovikko. Tässä on kaulushaikaran reviiri. Varsinkin Etelä-Suomessa lähes jokaisessa isommassa ruovikossa asustaa kaulushaikara, tietää Södersved.
Lehmähaikara viihtyy lehmien läheisyydessä
Harmaahaikara pesii puissa ja viihtyy isoissa yhdyskunnissa. Niiden suojissa pesii silloin tällöin myös jalohaikara. Ensimmäinen pesintä havaittiin vuonna 2018. Nyt niitä on Suomessa noin 10-20 paria.
Lehmähaikara on meillä harvinaisempi vierailija.
– Tuolla etelässä, missä se on hyvinkin tavallinen laji, se seurailee lehmälaitumilla lehmiä ja kun karja ajaa liikkeelle hyönteisiä ja muita eläimiä, haikarat ovat siinä kärppänä paikalla, kertoo Södersved.
Mustahaikara pesi Suomessa vielä 1700-luvulla, mutta nyt se on meillä satunnainen vierailija.
– Se pesii lähimmillään Baltian maissa, mutta yllättävän vähän niitä tänne harhautuu, yleensä muutama yksilö vuodessa. "Se on tämmöinen vanhojen, laajojen metsien laji. Se kärsii metsien katoamisesta täällä pohjoisessa, huomauttaa Södersved.
Nyt on hyvä haikaroiden bongausaika
Kun ilmastonmuutos etenee, satunaisista vierailijoista voi tulla meillä yleisempiä tai jopa pesimälajeja.
– Se on selkeästi ollut nähtävissä, että monet haikaralajit on levittäytyneet länteen ja pohjoiseen. Ilmastonmuutos on varmasti merkittävä tekijä, arvioi Södersved.
Juuri nyt on hyvä aika bongata haikaroita.
– Tähän aikaan vuodesta pesinnän jälkeen sekä jalo- että harmaahaikarat kiertelevät laajasti ja niitä voi nähdä oikeastaan hyvin monenlaisilla rannoilla. Jalohaikaroita on viime vuosina nähty kymmenittäin parhailla paikoilla, vinkkaa Södersved.
Topi-haikara nousee pian siivilleen.
– Elokuun alkupuolella se todennäköisesti lähtee lentoon ja aika pian varmaan jatkaa kohti etelää. Kun se nyt on rengastettu, niin toivottavasti siitä saadaan jotain tietoa myöhemmin, toivoo Södersved.