Kuka on normaali ja kuka ei? Uutisaamussa vieraillut psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoi, missä menee raja hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä ja mitä haittaa diagnoosien ujuttautumisesta arkikieleen voi olla.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia, joista kärsii arviolta jopa joka kymmenes ihminen. Maallikoiden tulisi kuitenkin välttää jakelemasta diagnooseja tuntemilleen erikoisille tyypeille. Rajanveto hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva.
Ihmisen temperamentti on melko synnynnäinen ominaisuus, jota elämänkokemukset muokkaavat. Ympäristö voi joko vaimentaa tai vahvistaa luonteenpiirteitä ja johtaa erityyppisen oireilun laukeamiseen. Pähkinänkuoressa persoonallisuushäiriö tarkoittaa tiettyjen luonteenpiirteiden ylikorostumista.
– Nehän [persoonallisuushäiriöt] eivät ole oikeasti sairauksia, joihin ihmiset sairastuvat vaan nimenomaan korostuneita piirteitä, psykoterapeutti ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg sanoo.
Missä menee raja hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä? Katso Stenbergin vastaus yllä olevalta videolta.
Lue myös: Joka kymmenennellä on persoonallisuushäiriö – tätä se käytännössä tarkoittaa
Keittiöpsykologian ongelmakohdat
Persoonallisuushäiriölle olennaista on käytöksen pitkäaikainen jäykkyys, joka toistuu samanlaisena tilanteesta toiseen. Yksittäisten tilanteiden perusteella johtopäätöksiä ei tulisi tehdä. Esimerkiksi eläintä satuttavaa lasta ei pitäisi lyödä diagnoosilla päähän.
Monesti ihmiset kuitenkin käyttävät diagnostisia termejä varsin löyhin perustein. Itsekkäitä ex-kumppaneita nimitetään narsisteiksi, vaativia pomoja sosiopaateiksi ja niin edelleen. Tarve luokitella on syvän inhimillinen, mutta liiassa yksinkertaistamisessakin piilee riskinsä.
– Luokittelun tarve on ihmisellä järkevä evolutiivinen ominaisuus. Jos et yhtään luokittele ympäristöä, joudut vaaraan, kun et pysty ennakoimaan sitä, Stenberg kuvailee.
– Mutta jos alat kauhean löyhin perustein ja liikaa luokittelemaan, silloin supistat ja yksinkertaistat tietoa liikaa ja silloin tulee tietysti oikeasti logiikkavirheitä.
Vääriin johtopäätöksiin perustuvat diagnoosit ovat haitallisia etenkin herkille sekä kasvaville ihmisille. Vaarana on, että etenkin toistettuna viesti synnyttää henkilölle virheellisen uskomuksen siitä, miten maailma hänet näkee. Seurauksena saattaa olla itseään toteuttava kehityspolku.
Millaiset merkit oikeasti kertovat ihmisen olevan psykiatrisen arvioinnin tai hoidon tarpeessa? Katso Stenbergin vastaus videolta. Juttu jatkuu videon alla.
0:59
Persoonallisuushäiriöstä voi palautua
Persoonallisuushäiriöiseksi kutsuminen tai diagnoosin saaminen voi tuntua lopulliselta tuomiolta. Lohduttavaa kuitenkin on, että persoonallisuushäiriöstä voi parantua – ja hankalaa luonnetta muuttaa siedettävämmäksi.
Persoonallisuushäiriöille ominaista on niiden aiheuttama haitta ihmiselle itselleen sekä muille. Paraneminen tarkoittaa, että luonteenpiirteiden ylikorostumaa säädetään väljemmälle, jolloin siitä ei enää koidu harmia. Näin häiriöstä tuleekin tyyli.
Maailma on täynnä erilaisia persoonia. Jokainen katsoo maailmaa omien ominaisuuksiensa ja kokemustensa värittämien linssien läpi. Arkielämässä ihmisyyden moninaisuuden huomioimista helpottaa se, ettei ympäristö aseta liian tiukkoja kriteerejä sille, millainen ihminen kelpaa tai on hyväksyttävä. Silloin yksilön tehtäväksi jää ympäristöön sopeutuminen.
– Maa kiertää aurinkoa, aurinko ei kierrä maata, Stenberg summaa.
Saanan, 26, persoonallisuushäiriö naamioitui pitkään masennukseksi. Katso Saanan haastattelu alla olevalta videolta.
5:55
Mitä haittaa persoonallisuushäiriöistä voi olla? Katso Jan-Henry Stenbergin koko haastattelu alla olevalta videolta.
9:30