Kuka on normaali ja kuka ei? Uutisaamussa vieraillut psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoi, missä menee raja hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä ja mitä haittaa diagnoosien ujuttautumisesta arkikieleen voi olla.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia, joista kärsii arviolta jopa joka kymmenes ihminen. Maallikoiden tulisi kuitenkin välttää jakelemasta diagnooseja tuntemilleen erikoisille tyypeille. Rajanveto hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva.
Ihmisen temperamentti on melko synnynnäinen ominaisuus, jota elämänkokemukset muokkaavat. Ympäristö voi joko vaimentaa tai vahvistaa luonteenpiirteitä ja johtaa erityyppisen oireilun laukeamiseen. Pähkinänkuoressa persoonallisuushäiriö tarkoittaa tiettyjen luonteenpiirteiden ylikorostumista.
– Nehän [persoonallisuushäiriöt] eivät ole oikeasti sairauksia, joihin ihmiset sairastuvat vaan nimenomaan korostuneita piirteitä, psykoterapeutti ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg sanoo.
Missä menee raja hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön välillä? Katso Stenbergin vastaus yllä olevalta videolta.
Lue myös: Joka kymmenennellä on persoonallisuushäiriö – tätä se käytännössä tarkoittaa
Keittiöpsykologian ongelmakohdat
Persoonallisuushäiriölle olennaista on käytöksen pitkäaikainen jäykkyys, joka toistuu samanlaisena tilanteesta toiseen. Yksittäisten tilanteiden perusteella johtopäätöksiä ei tulisi tehdä. Esimerkiksi eläintä satuttavaa lasta ei pitäisi lyödä diagnoosilla päähän.
Monesti ihmiset kuitenkin käyttävät diagnostisia termejä varsin löyhin perustein. Itsekkäitä ex-kumppaneita nimitetään narsisteiksi, vaativia pomoja sosiopaateiksi ja niin edelleen. Tarve luokitella on syvän inhimillinen, mutta liiassa yksinkertaistamisessakin piilee riskinsä.
