"Hän puhui vihaisesti ja asiaankuulumattomia" – Suomalaismuslimi ihmetteli vankilan imaamin puheita

Saarnamiesten valvonta on kuitenkin haastavaa: vankilassa istunut muslimimies kertoo MTV Uutisille hätkähtäneensä vankilassa vierailleen imaamin puheita. Imaami oli muun muassa kironnut Israelia toivoen sen tuhoa.

Vangeilla oikeus uskonnon toteuttamiseen

Lain mukaan vangeilla on oikeus harjoittaa vankilassa uskontoaan ja tavata uskontokuntansa sielunhoitajaa.

Nykyään vankiloilla ei ole mitään erityisen kehittynyttä organisointimallia pienempiä uskonnollisia ryhmiä varten, vaan kunkin vankilan vankilapastori järjestää tarvittaessa esimerkiksi imaamien käynnit vankilassa. Käytännön järjestelyt vaihtelevat vankiloittain.

Rikosseuraamuslaitoksen onkin tarkoitus uudistaa vankiloissa harjoitettava hengellinen työ. Uudistuksen taustalla on muun muassa se, että ulkomaalaisten ja sitä myötä myös eri uskontokuntia edustavien vankien määrä kasvaa.

Rikosseuraamuslaitoksen arvion mukaan Turun ja Vantaan vankiloissa on eniten muslimivankeja.

Suomalainen sunnimuslimi Hassan, 30, on istunut vuosia vankilassa useammassa erässä. Somaliasta lapsena Suomeen tullut Hassan ajautui päihteiden ja rikollisuuden maailmaan, mutta on nyt jo vuosia elänyt rikoksetonta elämää.

Istuessaan tuomiota Hassan osallistui vankilassa perjantaisin järjestettävään hartauteen, johon paikallisen islamilaisen yhdyskunnan imaami tuli pitämään saarnaa. Saarnat käsittelivät muun muassa hyvää elämää, anteeksiantoa, itsensä hyväksyntää sekä kysymyksiä Jumalasta ja tuonpuoleisesta.

Kerran imaami oli kuitenkin estynyt pitämään saarnaansa, ja oli lähettänyt tilalle toisen henkilön.

– Hän puhui vihaisesti ja asiaankuulumattomia. Hän kertoi Israelin toimista Palestiinassa, paikallisten kärsimyksestä ja muusta pahasta. Hän kirosi Israelia ja toivoi sen tuhoa, Hassan kertoo.

Imaamia ei nähty tapauksen jälkeen

Puhe ei Hassanin ja hänen vankitovereidensa mielestä sopinut heidän imaaminsa opettamaan, rauhaa ja hyväntahtoisuutta painottavaan islamiin.

Kun heidän oma imaaminsa palasi takaisin, kertoivat vangit hänelle vierailleen imaamin käytöksestä. Israelin tuhoa toivonutta imaamia ei sen jälkeen enää nähty saarnaamassa.

Hassanille itselleen oli jäänyt sellainen käsitys, että saarnaa pitäneelle henkilölle tai jollekin hänen läheiselleen oli käynyt jotain, minkä tämä oli ottanut henkilökohtaisesti. Se ei kuitenkaan tehnyt käytökstä hyväksyttävää.

– Me olimme vankilassa. Osa oli päätynyt sinne väkivaltarikosten vuoksi, osalla oli sisäisiä ongelmia. Sitten hän tulee puhumaan tuollasesta, se oli vähän liikaa, hän sanoo.

Hassan tovereineen ei kertonut tapauksesta vankilan henkilökunnalle.

– Jos oltaisiin kerrottu, olisi voinut ehkä tapahtua jotain isompaa. Ei oltaisi ehkä voitu harjoittaa uskontoa tai jotain, Hassan epäillee.

Vankilapastori toivoo järjestäytymistä

Hassanin kertoma tapaus saa Vantaan vankilan vankilapastori Marko Meijerin kulmakarvat nousemaan. Hän painottaa, että vankilassa vieraileville uskontojen edustajille on säännöt siitä, mistä puhutaan ja miten.

– Meillä käy erilaisista uskonnollisista ryhmistä ihmisiä, joilla on erilaisia poliittisia ja muita käsityksiä, mutta vankilassa he toimivat sovittujen sääntöjen mukaan. Jos minun kuuluviini tulisi tällaista toimintaa, viranomaisen asemassa keskustelisin henkilön kanssa, mistä on puhuttu ja miksi.

Hän kertoo, että käytännössä yhteydet vankiloissa vieraileviin imaameihin tehdään ottamalla yhteyttä paikallisiin islamilaisiin yhteisöihin. Riippuu kuitenkin paljon yhteisön koosta ja resursseista, kuinka tiheään imaami pystyy vankilassa vierailemaan. Vantaalla imaami käy joka toinen viikko, eivätkä kaikki halukkaat vangit voi joka rukoukseen osallistua.

Suomen islamilainen neuvosto tukee ideaa 

Meijer painottaa, että pienten uskonnollisten yhteisöjen kanssa toimiessa keskeistä on molemminpuolinen luottamus. Suurten kirkkojen kanssa on helppo luottaa sielunhoidon tasalaatuisuuteen, sillä niillä papeille on tietty seula ja koulutus.

Pienempien ryhmien, kuten pienten kristillisten liikkeiden ja islamilaisten seurakuntien kanssa yhteisö ei samalla tavalla takaa laatua, jolloin pappi henkilökohtaisesti arvioi voiko henkilö tulla vankilaan puhumaan.

Vantaan vankilan kanssa yhteistyötä tekevä imaami on esimerkiksi aktiivinen myös vuoropuhelussa seurakunnan kanssa, mikä lisää luottamusta. Meijer toivoisi kuitenkin, että nämä yhteisöt järjestäytyisivät selkeämmin esimerkiksi Suomen islamilaisen neuvoston alle.

– Yksittäisessä vankilassa olisi etu, jos on jokin taustayhteisö, jonka kautta voi lähteä hakemaan imaamia vankilaan, hän kuvailee.

Suomen islamilaisen neuvoston hallituksen varapuheenjohtaja Pia Jardi kertoo, että myös heillä ongelmaa on pohdittu.

– Vankiloilla ei välttämättä tiedetä henkilöiden taustaa, eikä välttämättä ole tahoa, jolta kysyä suositusta imaamista. Olisi hyvä, että muslimiyhteisö voisi vankilaviranomaisten kanssa etsiä tehtävään sopivia imaameja, jotka voisivat käydä vankiloissa pitämässä saarnoja. Imaamin tulisi kuitenkin olla sellainen, jonka kaikki muslimit voivat kokea itselleen sopivaksi, Jardi sanoo.