Hän on Huuhkajien EM-kisojen yksi suurimmista onnistujista – nousi uudelle tasolle raskaan kevään jälkeen: "Tunnen sen tuolla kentällä"

LUE MYÖS: Huuhkajien Paulus Arajuuren hymy ei hyydy, paitsi jos tulee nälkä – näin veli kuvailee lempeää jättiläistä, tekee myös paljastuksen räppiurasta

Turun Palloseurasta maailmalle jo 17-vuotiaana lupauksena ponnistanut Uronen on pelannut pitkään ammatikseen ulkomailla. Viimeiset viisi kautta on kulunut belgialaisen Genkin riveissä, jossa hän pääsi juhlimaan mestaruutta kauden 2018–2019 päätteeksi.

Viimeinen kevät on ollut Uroselle raskasta aikaa Genkissä. Koko perhe sairastui koronaan maaliskuussa, eikä Uronen saanut tervehtymisensä jälkeen peliaikaa seurassaan kuin hajaminuutteja. Genkin vasemman pakin paikan on vallannut meksikolainen Gerardo Arteaga.

Repaleisen kevään jäljiltä EM-kisoihin saapunut Uronen pelaa nyt kaikesta huolimatta kenties maajoukkueuransa parasta jalkapalloa.

– Oli rikkonainen kevät, eikä ole koskaan kiva, kun ei pääse pelaamaan. Mä kuitenkin tiedän, että olen käyttänyt sen ajan hyvin ja olen kuusi kuukautta tehnyt tuplasti enemmän hommia kuin aiemmin. Tunnen sen tuolla kentällä, Uronen kertoo.

– Mukava kuulla, jos muut myös huomaavat sen.

Uronen on pystynyt peliaikansa kutistumisen myötä kehittämään eri ominaisuuksiaan enemmän kuin aiemmin, jolloin pelien ulkopuolinen aika kului palautumiseen. Genk on ollut vuodesta toiseen mukana Euroopan kentillä, joten ottelutahti on ollut kova.

– Se on ollut hyvä asia, mutta en haluaisi missään nimessä kokea tätä kevättä enää uudelleen, Uronen sanoo.

Jalkapalloilija haluaa lähtökohtaisesti aina pelata.

Sankari molemmissa päissä

Uronen oli yksi suurimpia syitä siihen, että Suomi onnistui kaikkien odotusten vastaisesti voittamaan Tanskan Kööpenhaminassa EM-kisojen avausottelussaan.

Markku Kanervan Huuhkajien 3–5–2-ryhmityksen vasenta laitaa hallitseva Uronen pelasti oikea-aikaisella katkollaan varmalta maalilta näyttäneen tilanteen. Toisessa päässä Tanskan verkkoon syntyneen Joel Pohjanpalon puskuosuman ratkaiseva keskitys lähti Urosen jalasta.

Urosen peli Tanskaa vastaan saattoi olla hänen uransa paras maajoukkueessa, mikä on hämmästyttävä saavutus siihen nähden, mitä ottelussa tapahtui.

Parkenilla Uronen oli vielä ottelun jälkeen niin järkyttynyt Christian Eriksenin sydänpysähdyksestä, ettei hän ollut valmis puhumaan itse pelistä tuoreeltaan mitään.

– Se vain otti tosi syvältä, mitä tapahtui, Uronen kuvaili tuolloin.

Tappiollisessa Venäjä-ottelussa Uronen oli tilastojenkin valossa jälleen Suomen parhaita pelaajia. Uhrautuva liuku takatolpalla esti Vjatsheslav Karavajevin maalinteon.

– On kyllä into ollut ihan tapissa näyttää, mihin pystyn täällä, Uronen iloitsee.

Hyökkääjästä laitapakiksi

Hyökkääjänä ja keskikenttäpelaajana nuorempana pelannut Uronen sopii ominaisuuksiltaan erinomaisesti moderniksi wingbackiksi tai laidan tukipelaajaksi, jotka ovat avainroolissa Kanervan suosimassa ryhmityksessä.

Urosen pelipaikan vaihdoksesta vastasi aikoinaan nuorisomaajoukkuevalmentaja Kimmo Lipponen. Hän pani Urosen vasemmaksi laitapuolustajaksi, kun tämä oli 15-vuotias.

Tuntuu hämmästyttävältä, että Uronen on vasta 26-vuotias, sillä hän on pelannut maajoukkueessa jo yhdeksän vuotta.

Urosen maajoukkuedebyytti tapahtui toukokuussa 2012 Turkkia vastaan 17-vuotiaana, kun Mixu Paatelainen laittoi teinilupauksen rohkeasti avauskokoonpanoon. Suomen aloittavan vasemman pakin paikasta ei ole sen jälkeen ole ollut liiammin kilpailua.

Tuuraajia Uroselle on toki tarvittu, sillä turkulainen on kärsinyt urallaan turhan paljon erilaisista loukkaantumisista, joista viheliäin oli kymmenen kuukautta sivussa pitänyt selkävamma.

Uronen oli tuolloin 18-vuotias nuorukainen ruotsalaisseura Helsingborgissa. Henkistä kanttia mitattiin.

Vastassa paljon tuttuja

Kun maanantai-iltana Huuhkajia vastaan asettuu lohkon ja koko EM-kisojen voittajasuosikki Belgia, Uroselta niin kuin koko joukkueelta vaaditaan jälleen urotekoja.

Suomi tarvitsee todennäköisesti tasapelin varmistaakseen paikkansa jatkopeleissä. Se on kova vaade Fifan maailmanlistan ykkösmaata vastaan.

– Fiilikset ovat katossa, ja jokainen jätkä on intoa ja energiaa täynnä, Uronen tunnelmoi.

Uroselle ottelu on monella tapaa erityinen. Hän on kohdannut illan vastustajien riveistä monta pelaajaa Genkissä pelatessaan.

– Leandro Trossard pelasi oikeastaan koko kauden minun edessäni vasenta laituria, kun voitimme mestaruuden. Timothy Castagne, joka valitettavasti loukkaantui, pelasi oikeata pakkia, kun menin sinne, Uronen kertaa.

Hans Vanaken, Simon Mignolet, Nacer Chadli ja nuori Jérémy Doku ovat kaikki Uroselle vastustajina tuttuja pelaajia.

– Pakko sanoa, että on tosi kiva nähdä ystäviä, joita ei ole nähnyt sen jälkeen, kun he lähtivät meidän joukkueestamme.

"Me voimme voittaa tämän"

Uronen tuntee Belgian tähtisikermän paremmin kuin kukaan muu pelaaja Huuhkajista, mutta uskoo siitä huolimatta Suomen mahdollisuuksiin.

– Totta kai me tiedämme, että olemme altavastaajia kaikkien silmissä ja tiedämme myös, kuinka hyvä vastustaja meillä on. Meillä on kunnioitusta heitä kohtaan, mutta ei mitenkään liikaa. Me lähdemme täynnä itseluottamusta, me voimme voittaa tämän.

– Pelaajana näen sen niin, että tämä on jokaiselle meistä elämän mahdollisuus näyttää, kuinka hyviä me oikeasti olemme, Uronen sanoo.

LUE MYÖS: Tanskassa kytee pelko – toistaako Huuhkajat juuttien tempun vuoden 2018 MM-kisoista?

Myös Urosen seurajoukkuetilanteen kannalta EM-kisat ovat iso näyttämö, joka voisi tuoda mieluisan seurasiirron pois Genkistä, jossa vastuu on jäänyt vähemmälle.

Näillä esityksillä ottajia löytyisi varmasti, mutta Urosella ei ole seurakuviot vielä mielessä.

– Kun nämä kisat joskus päättyvät, suuntaan ihan ensin Turkuun vaimon ja lapsen luokse, Uronen suunnitteli.

Vaikka ikävä on varmasti kova, Uronen toivoo, että kisat jatkuvat vielä vähän aikaa.

Suomi kohtaa Belgian EM-kisojen lohkovaiheen viimeisessä ottelussaan tänään kello 22 Pietarissa.