Jo ennen korona-aikaa saatiin viitteitä siitä, että kasvava osa kaupunkilaisista haluaisi asua maaseudulla. Pandemia on voinut vahvistaa haaveita maaseudulla asumisesta.
1950-luvulla Suomessa alkoi käynnistyä maaltamuutto, jonka seurauksena monet maaseutukylät hiljentyivät. Maaseudulla asuu edelleen väestöä, mutta monet pienet kylät joutuvat taistelemaan olemassaolostaan.
Joulukuussa 2019 tilanne saattoi saada uuden käänteen, kun Maaseudun Tulevaisuus ja Kantar TNS Agri julkaisivat kyselytutkimuksen tulokset. Paljastui, että noin 844 000 suomalaista haaveilee maallemuutosta.
Samankaltaisia tuloksia saatiin tämän vuoden kesäkuussa, kun Maaseutupolitiikan, Luonnonvarakeskuksen ja Maa- ja metsätalousministeriön viimeisimmän Maaseutubarometrin ensimmäinen osa julkaistiin.
Selvisi, että lähes 25 prosenttia ison kaupungin keskustassa tai laidoilla asuvista haluaisi asua maaseudulla, mutta moni ei voi. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla asuvat ovat Maaseutubarometrin mukaan myös tyytyväisimpiä asuinpaikkaansa.
Nuorista, alle 25-vuotiaista maaseutua pitää toiveasuinpaikkana 20 prosenttia, eli joka viides. Kun kaupunkilaiset palaavat kesälomiltaan, mieleen onkin voinut herätä korona-ajan keskellä uusia ajatuksia: pitäisikö muuttaa maalle?
Korona-aika on saattanut herättää ihmisissä uusia ajatuksia
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja pitää maallemuuton yleistymistä mahdollisena.
– Jos kaupunkilaiset eivät muuttaisi maalle kokoaikaisesti, niin ainakin osittain. Jo nyt näkyy viitteitä monipaikkaisuudesta, eli siitä, että ei asuta vain yhdessä paikassa. On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa asutaan sekä maalla että kaupungissa, Vataja vahvistaa MTV Uutisille.
Myös korona-aika on tuonut kaupunkielämään omat haasteensa. Kun kaupunki ei enää olekaan automaattisesti kaikkien ihmisten olohuone ja kotona on turvallisempaa, tilaa ei välttämättä ole tarpeeksi. Monia suomalaisia rajoittaa asumisen suhteen myös työ, joka sijaitsee usein kaupungissa.
– Koronan myötä etätyöt ovat lisääntyneet ja iso osa ihmisistä toivoo, että voisi jatkossakin tehdä etätöitä. Kun työ irtautuu enemmän paikasta, se voi avata ihmisille enemmän mahdollisuuksia pohtia sitä, missä he haluavat asua ja miten.
– Toisaalta koronan aikana on nähty myös luonnon merkitys ihmiselle. Luonto on erityisesti maaseutumaiseen ympäristöön liitetty asia, joka voi lisätä maaseudun vetovoimaa. Lisäksi korona-aikana korostunut tilan tarve ja väljyys ovat asioita, joihin on parempi mahdollisuus maaseuduilla kuin kaupungeissa.
Vataja huomauttaa, että myös maaseutukaupungit voivat olla kaupunkimaisia ympäristöjä.
– Työ ja toimeentulo ovat keskeisiä asioita tässä. Etätyö voisi mahdollistaa maallemuuton monelle. Voi olla, että tämän kesän aikana moni on matkaillut enemmän kotimaassa ja tutustunut uudellakin tavalla erilaisiin paikkakuntiin ja mahdollisuuksiin. Ehkä sieltä on voinut herätä uusia ajatuksia asumisen ja elämän suhteen.
"Kaupunkilaisen näkökulmasta maaseudussa viehättää rauhallisuus"
MTV Uutiset vieraili itärajalla sijaitsevassa 1150 asukkaan maalaiskylässä Virojoella. Sieltä löytyi myös kaupunkilaisia.
Turusta Virojoelle muuttanut Anne Mansikka-aho oli kaivannut koiransa Aadan kanssa maaseudun rauhaan. Muuttaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ennen työn löytymistä.
– Kun minulle avautui mahdollisuus tulla tänne töihin, otin hypyn tuntemattomaan ja muutin pieneen maaseutukylään. Kaupunkilaisnaisen näkökulmasta maaseudussa on viehättänyt rauha ja hiljaisuus, jota sieltä kaupungistakin kyllä löytyy, mutta täällä sitä saa isoina annoksina, Mansikka-aho paljastaa.
Nainen asuu bostoninterrierinsä Aadan kanssa rivitaloasunnossa. Mansikka-aho voisi muuttaa uudestaan kaupunkiinkin, mutta tällä hetkellä hän viihtyy maaseudulla.
– Täältä löytyy aika lailla kaikki, mitä tarvitsemme. Ainoa mitä toivon, olisi nopeampi eläinlääkäripäivystys. Sen perässä joutuu usein lähtemään kauemmas, vaikka toki täällä on myös paikallinen eläinlääkäri.
Moni Mansikka-ahon kaupunkilaisystävä ihmetteli naisen päätöstä muuttaa maaseudulle kauas Turusta. Hän on kuitenkin ollut hyvin tyytyväinen päätökseensä ja kiittelee maaseutua yhteisöllisyydestä.
"Oma tila loi maaseudulla pandemian aikana turvallisuuden tuntua"
Helsingin keskustassa perheensä kanssa yli 20 vuotta asunut Jarmo Paavola on viettänyt Virojoella sijaitsevassa maaseutuasunnossaan koko korona-ajan. Pysyvästä muutosta hän ei kuitenkaan ole niin varma, vaikka sekin on joskus käynyt mielessä.
– Olen liikkuva toimistotyöläinen. Työpaikat menivät keväällä sulkuun pandemian vuoksi ja kaikki joutuivat etätöihin. Itse olen viihtynyt täällä kyläkeskuksessa, kun palvelut ovat kävelymatkan päässä. Siihen olen tottunut Helsingissäkin. En olisi lähtenyt aivan tuonne sivukylille kuitenkaan, Paavola tuumii.
Myös oma tila on varsinkin pandemian aikana luonut turvallisuuden tuntua.
– Täällä ei tarvitse muiden kanssa olla juurikaan tekemisissä, jos ei itse halua. Varsinkin pahimpana epidemia-aikana täällä sai aika huolettomasti käydä kylällä, koska ihmisiä ei todellakaan paljon ole.
– Olemme lievästi harkinneet tänne muuttoa. Tuntuu kuitenkin, että pysyvä muutto tänne olisi aika suuri hyppäys. Osa-aikainen muutto olisi varmaan aika lähellä totuutta. Työn puolesta tulee matkusteltua Suomessa jonkin verran ja Virojoen maaseutuasuntoa pystyy käyttämään hyvin välietappina Helsingin ja Itä-Suomen välillä. Täällä on myös hyviä vapaa-ajan viettomahdollisuuksia, sekä toki minulle rakasta moottoripyöräharrastusta on helpompi toteuttaa täällä.
Paavola uskoo, että maaseutukuntien korkeammat veroprosentit voivat myös osaltaan hidastaa monien keskituloisten muuttopäätöstä maaseudulle. Muutoin eläminen on asumisen suhteen hänen mukaansa edullisempaa maalla kuin kaupungissa.