Haluaisitko oppia luistelutemppuja? Näin teet vaikutuksen talvijäillä

Taitoluistelua katsellessa luisteleminen näyttää niin kevyeltä ja helpolta. Tavallisen ihmisen suunnatessa luistelemaan luistelu jää usein eteenpäin ja taaksepäin luisteluun, jääkiekkoa harrastaneet saattavat tehdä jopa kaarreluistelua. Luistelutemppuja voi kuitenkin opetella myös aikuisena. Luisteluopettaja Elise Luovula sanoo, että minkä ikäinen tahansa voi oppia piruetteja ja muita luistelukuvioita. Tärkeintä olisi tulla tutuksi luistimen terän kanssa, joka tuo luisteluun uuden ulottuvuuden.

– On rohkeudesta kiinni, kuinka paljon voi oppia. On tärkeää, ettei aloita liian suurin palasin. Olisi tietysti hyvä, jos kokenut luistelija tai ohjaaja voisi näyttää ensiaskelia perusasioiden harjoitteluun. Näin voisi kartuttaa osaamista ja samalla saavuttaisi perusturvan. Kaatumista ei tarvitsisi pelätä niin paljon, Luovula sanoo.

– Oikealla lähestymistavalla voi kuitenkin oppia hyvinkin vaikeita temppuja lyhyessä ajassa, hän jatkaa.

Luovulan mukaan luisteluharjoittelua helpottaa, jos käsittää taitoluistelussa käytettävät termit: terän etuosa, terän takaosa, terän keskiosa, ulkoterä, ulkokaaret sekä sisäterä ja sisäkaaret.

Terän oppii tuntemaan vaikka kumimatolla seisten ennen jäälle menoa ilman teräsuojia. Mene kevyeen kyykkyyn ja keinuta painoa hitaasti etuosalta takaosalle ja päinvastoin. Etsi itselle sopiva keskiosa terästä, josta on helppo siirtyä sekä etu- että takaosalle terää. Myös ulko- ja sisäterän käyttöä voi harjoitella etsimällä ne kuivaharjoittelulla kumimatolla ennen jäälle menoa. Sekä ulko- että sisäterällä voin keinua etuosalta takaosalle. Näin on helppo löytää se keskiosa terästä, jolta on luontevaa siirtää painoa etuosalle tai takaosalle.

– Perusaakkosten jälkeen ymmärtää, että luistimen terillä on monta ulottuvuutta. Sillä pääsee jo pitkälle. Tämän jälkeen on helppoa oppia, miten hartioilla, vyötäröliikkeillä ja polvien joustoilla voi ohjata liikkeen suuntaa, Luovula sanoo.

Tasapainoa voi parantaa esimerkiksi erilaisilla liukuun liittyvillä hypyillä. Myös tasajalkahypyt ovat hyviä. Alas tullessa kroppa heilahtaa sen verran, että vartalo pitää hallita. Tasapaino paranee myös, jos liukuu hitaasti taaksepäin ja yrittää samalla hyppiä kahdella jalalla. Saman voi tehdä myös eteenpäin liukuessa. Eteen- ja taaksepäin liukuessa on hiukan eri painopisteet, miten kannattaa tulla alas. Taaksepäin liu'utaan enempi etuosalla terää ja eteenpäin puolestaan takaosalla terää. On tärkeää tulla alas samalle painopisteelle kuin mistä on lähtenyt. Samoja harjoitteita voi harjoitella myös yhdellä jalalla, mutta silloin on tärkeää muistaa pitää polvet melko lähellä toisiaan, jotta tasapaino säilyy helpommin.

Yhden jalan liu'ussa jalan ei tarvitse nousta kovin korkealle, kunhan se on kauniisti ojennettu. Eteenpäin liukuessa pitää osata siirtää painoa enemmän kantapäille. Taaksepäin liukuessa painopiste on enemmän etuosalla eli pitää keventää kantapäätä.

Ristiliukua ennen kannattaa harjoitella joko ristiaskelia tai niin sanottuja piparkakkuja ristiliu'ulla. Piparkakkuja ristiliu'ulla voi harjoitella liukumalla eteenpäin luistimen sisäkaarilla ja samalla liu'uttamalla jalat haara-asentoon ja vetämällä ne taas yhteen. Aloita siis kantapäät yhdessä ja lopeta varpaat yhteen. Toista: avataan jalat ja tuodaan yhteen. Tämän jälkeen voi harjoitella kokeilemalla, saako jalat jäätä pitkin ristiin. Tällöin varpaat eivät törmää yhteen, vaan toinen jalka ohittaa toisen aivan kuten autot ohittavat kaistaa vaihtamalla ja palaavat hiljempaa menevän eteen. Ideana on liukua jalat ristissä tasaterillä suoraan. Kun pystyy liukumaan vauhdissa jalat ristissä, niin voi kokeilla pientä hyppelyä. Näin tulee varmuus, ettei tapahdu mitään, vaikka jalat ovat ristissä. Tämän jälkeen seuraava askel on kaartaa jalat ristissä: etummainen jalka sisäterällä ja taimmainen jalka ulkoterällä.

Ristiaskelia voi lähteä harjoittelemaan kävelyaskelilla liikkuen sivuttain lantio edellä. Laita aina perästä tuleva jalka eteen ristiin ja edellä menevän jalka nostetaan takaa rististä sivulle haara-asentoon. Ristiaskeleita voi harjoitella oikeastaan ensin ilman luistimiakin, jotta koordinaatio toimii.

Peruspiruetissa kantapäitä pitää hiukan keventää, ja tämän jälkeen voi kokeilla kääntyä kantapäitä nostellen ensin vaikkapa vartin verran ja sitten puoli kierrosta. Pyörintäliike tapahtuu etu-keskiosalla terää.

Miten piruettiin saa vauhdin? On tärkeää olla oikeassa asennossa, kun piruettiin otetaan vauhtia. Asennon pitää olla kevyt: kantapäät eivät saa olla liian vahvasti jäässä ja pitää olla pieni kevyt kyykky kapeassa haara-asennossa. Paino laitetaan enemmän etuosalle luistinta, muttei liian voimakkaasti. Tämän jälkeen otetaan "korkkiruuviasento": lantio pysyy suoraan eteenpäin, mutta vyötärö, hartiat, kädet ja pää kiertyvät toiseen suuntaan niin pitkälle kuin ne vaan pystyy kääntämään. Yritä katsoa selkäsi taakse, kuka siellä on. Katseen tulee siis olla hartioiden yli taakse. Nyt on tärkeää muistaa, ettei korkkiruuviasentoa tehdessä nouse vielä ylös, vaan pysyy matalana. Vauhti pyörimisliikkeeseen tulee siitä, kun pää, hartiat ja kädet viedään samaan aikaan toiselle puolelle ja samaan aikaan noustaan pehmeästä kyykystä niin sanottuun kynttiläasentoon: vedä itsesi pitkäksi ylös. Pyri pitämään paino etukeskiosalla terää, jotta tasapaino ei karkaa.

Piruetissa pitää muistaa, että pää painaa paljon: jos päätä heittää taaksepäin, niin tasapaino myös helposti heilahtaa taaksepäin, ja paino terillä siirtyy takaosalle eli kantapäille. Tällöin piruetti ei lähde pyörimään.

Temppuja harjoitellessa kannattaa muistaa, että tärkeintä luistelun opettelussa on uskoa itseensä, että pystyy tekemään ja uskaltaa yrittää.

Lue myös:

Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi