Granholmin veljekset kääntyivät oikeudessa katsomaan poliisia, jota ammuttiin selkään – konstaapeli näytti mihin kohtaan luotiliiviä sai osumat

Tilanne Ölstensin teollisuusalueella Porvoossa tuli yllättäen. Tummiin pukeutunut kaksikko lähestyi poliisimaijaa kävellen, partio luuli menevänsä ottamaan kiinni kaksikon taltuttamaa murtovarasta.

– Heti, kun astuin autosta ulos, minua osoitettiin aseella. Ne sanoivat, että liikkumatta, kokenut vanhempi konstaapeli sanoi oikeudessa.

– Se tilanne tuli niin yllättäen, että ei siinä oikein muuta kerennyt ajattelemaan kuin että se osoittaa minua ja minä en millään kerennyt itse vetämään. Nostin kädet ylös ja ajattelin, että katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ase oli konstaapelin mukaan välillä hänen takaraivollaan, välillä ohimolla ja sivulla. Kaksikko käyttö häntä kilpenä taustalle pakoon päässyttä partiokaveria vasten.

– Siinä se pyöri, ei ollut koko ajan samassa paikassa. Mutta päähän ne osoittivat.

– Ne sanoi, että ne tappaa mut.

Hän näki, että sormi oli liipasimella, ei rungolla. Kun toinen miehistä sai riisuttua virka-aseen hänen vyöltään, tämä teki latausliikkeen aseella.

Lue myös: Granholmin veljekset tuijottivat ilmeettöminä, kun ampumisessa haavoittunut ylikonstaapeli pääsi ääneen oikeudessa: "Kuin olisi lekalla lyöty"

"Kireysaste nousi koko ajan"

Tunnelma tilanteessa oli koko ajan kireä.

– Jos vertaa alkua ja loppua, niin kyllä se kireysaste koko ajan nousi.

Kun veljekset ampuivat partiokaveria kohti, ase laukesi aivan konstaapelin korvan juuressa. Hän menetti hetkeksi kuulonsa.

– Sitten vain piippasi. Tuli se paineaalto pään sivuun niin ajattelin, että jollain tavalla osui päähän. Kyyristyin ja olin siinä vähän aikaa.

– Kyllä se päässä liikkui, että loppu lähenee enemmän ja enemmän. Joku ratkaisu on saatava.

Hän kertoi koko ajan miettineensä, miten pääsisi poistumaan tilanteesta.

– Kuolemanpelko oli koko ajan siinä läsnä.

Lue myös: Välttikö toinen poliisipartio täpärästi Porvoon poliisiampujien ansan soramontulla? ”Kaikki eivät olisi välttämättä lähteneet hengissä sieltä"

"Valtava kipu"

Kun ampujat keskittyivät etsimään poliisiautosta tukiasetta, konstaapeli pääsi pakenemaan tilanteesta. Hän sai luodin selkään ja kylkeen loivassa alamäessä. Hän kaatui, mutta jatkoi matkaansa melkein saman tien.

Hän juoksi monta sataa metriä, jonka jälkeen hän jäi kuulostelemaan, tulisivatko ryöstäjät perässä vielä. Pusikosta kuului jotain ääntä ja hän jatkoi juoksemista. Jossain vaiheessa hän ilmoitti radioon, että on kunnossa.

Hän selvisi tilanteesta hengissä ilmeisesti yksinomaan suojaliivinsä takia. Laukaukset pakotilanteessa osuivat selkään ja kylkeen.

– Olihan se valtava kipu. En tiedä, miten sen pystyy kuvailemaan, kun totta kai adrenaliini poistaa tietyn kivun. Mutta kyllä se tuntui.

Veljeksiä syytetään useamman poliisin murhan yrityksestä. Oikeudessa konstaapelin asianajaja Jarkko Jaatela pyysi tätä pukemaan päälleen luotiliivin, jota käytti sinä iltana. Hän otti todistuskappaleena toimivan liivin käteensä ja puki sen päälleen. Tässä vaiheessa veljekset kääntyivät kiinnostuneena katsomaan tilannetta.

Konstaapeli osoitti osumakohdat ja sen, miten suuri osa yläruumiista on liiveistä huolimatta vailla suojaa.