Fjäderin kolumni: TKI-investointien pitkäjänteisyys on ratkaisevaa Suomen tulevaisuudelle

Suomen työllisyysaste oli vuonna 2014 ainoastaan 67 prosenttia. Työllisyysaste nousi vuoteen 2019 mennessä 72 prosenttiin. Se oli hyvä saavutus Sipilän hallitukselta.

Tällä tasolla työllisyysaste on sen jälkeen pysynyt. Muut pohjoismaat ovat 4–7 prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla. 

Suomen bruttokansantuote kasvoi vuosina 2008–2018 vaivaiset neljä prosenttia, kun naapurissamme Ruotsissa kasvu oli 20 prosenttia. Suomi on kymmenessä vuodessa tuplannut valtion velkansa ja nyt vuoden 2020 lopussa julkisen talouden velka oli 164 miljardia euroa.

Ruotsi ei ole koronan aikana ottanut ollenkaan uutta valtionvelkaa, niin vahvassa kunnossa maan talous on. Jos haluamme että Suomi on myös 2030-luvulla ja siitä eteenpäin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, meidän on otettava lusikka kauniiseen käteen.

Lisää työtä osaamisella ja innovaatioilla

Meidän on keskityttävä huolehtimaan korkeasta osaamisesta kaikin mahdollisin tavoin. Hallitus ansaitsee kiitoksen kehysriihen päätöksestä jättää koulutus säästöjen ulkopuolelle.

Suomen on oltava kilpailukykyinen ja houkutteleva. Käytännössä kaikki puolueet ja muut yhteiskunnalliset toimijat ovat sitoutuneet siihen, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) pitäisi panostaa neljä prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Kaikki ovat ymmärtäneet, että tämä luo uutta korkean jalostusasteen työtä Suomeen. Muuta keinoa tai oikotietä ei ole. 

Kehysriihessä päätettiin perustaa parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan TKI-rahoituksen tason nostoa ja sen toteuttamistapaa. Se on hyvä asia ja on selvää, että yhteisymmärrys asian hoitamisen tärkeydestä on olemassa.

Mutta nyt kaivataan jo konkreettisia rahoituspäätöksiä. Kyse on niin suurista rahoista, että yhtään vuotta ei ole enää hukattavaksi. Rahoituksen kasvattaminen pitää aloittaa nyt.

Vuonna 2020 TKI-menot olivat kokonaisuudessaan arviolta 6,83 miljardia euroa eli 2,8 prosenttia BKT:n arvosta. Tästä julkisen sektorin ja korkeakoulujen osuus oli 2,35 miljardia euroa. Vuonna 2030 tavoiteltu 4 prosentin BKT-osuus vaatisi noin 12,8 miljardin euron TKI-panostuksia.

Siitä julkisen sektorin ja korkeakoulujen osuus olisi 4,4 miljardia euroa. Kaikkiaan lisäystä yksityiseen ja julkiseen TKI-rahoitukseen pitäisi tulla yli 85 prosenttia nykytasoon verrattuna. 

Jotta tuolle tasolle päästään, tarvitaan TKI-rahoituksen nostopolulla joka vuosi keskimäärin noin 600 miljoonaa euroa lisää, josta julkisen puolen osuus noin 200 miljoonaa euroa ja yksityisen sektorin noin 400 miljoonaa euroa. 

Urakka on suuri, mutta se on tehtävä. Jos onnistumme tämän toteuttamisessa, meillä on kaikki edellytykset nousta jälleen kokoamme suuremmaksi toimijaksi innovaatioiden aikaansaamisessa.

Politiikka on valintoja

Minusta politiikassa pitää tehdä sellaisia valintoja, joilla saavutetaan kasvava talous. Jos haluamme, että nuorillakin on tulevaisuudessa jokin muukin tehtävä kuin maksaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita, meidän on saatava Suomen talous kasvuun ja työllisyysaste ylös.

Nyt vain 43 prosenttia kaikista suomalaisista on työelämässä. Huoltosuhde on heikko ja heikkenee. Ja vuosittain olemme lainanneet nykytasoisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen keskimäärin 6 miljardia euroa. Yhtälö on kestämätön.

Oma reseptini kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen löytyy julkisen talouden kestävyyden lisäämisestä, talouden kasvupotentiaalin kehittämisestä ja työllisyysasteen reippaasta nostamisesta.

Pari lukua, jotka kuvaavat talouden mittasuhteita. Ansiotuloverotuksen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuo julkiseen talouteen noin 600 miljoonaa euroa ja työllisyysasteen nosto yhdellä prosenttiyksiköllä tuo nettona noin 900 miljoonaa euroa julkiseen talouteen. 

Julkisen sektorin osuus TKI-investointien kasvattamisessa 4 prosenttiin BKT:sta voitaisiin rahoittaa nostamalla työllisyysastetta kahdella prosenttiyksiköllä. Sen lisäksi yritykset pitäisi saada tekemään oma osuutensa.

Työllisyysasteen nostaminen 6 prosenttiyksiköllä 78 prosenttiin toisi julkiseen talouteen jopa 6 miljardia euroa.

Se siis poistaisi Suomen kestävyysvajeen ja pääsisimme eroon julkisen sektorin alijäämästä. Eli emme joutuisi leikkaamaan tai lainaamaan ylläpitääksemme nykyisentasoista hyvinvointiyhteiskuntaa. Siihen pitää pyrkiä.

Kun etenemme kohti 2030-lukua meidän pitäisi keskittyä esittämiini painopisteisiin. Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen rahoitusta. Siksi on välttämätöntä panostaa rajusti TKI-toimintaan ja osaamiseen.

Kirjoittaja on toiminut Akavan puheenjohtajana vuodesta 2011 alkaen.