Filosofi Esa Saarinen varoittaa syyttelystä ja mitätöinnistä koronakriisin keskellä: ”Voimme unohtaa sen, millainen tappava vaikutus sillä voi olla johonkin toiseen ihmiseen”

8:44

Koronavirusepidemia voi aiheuttaa kielteisiä ajatusharhoja kuten syyllisten etsimistä ja epidemian vakavuuden vähättelyä, mutta kun kriisi on ohi, se voi aiheuttaa myös jotain hyvää, sanoo filosofi Esa Saarinen. Kriisi voi saada arvostamaan esimerkiksi hoivatyötä uudella tavalla.

Koronavirusepidemian aikana on ollut nähtävissä kielteisiä ajatusharhoja, kuten syyttelyä tai mitätöintiä, sanoo filosofi Esa Saarinen.

Syyttelyllä Saarinen tarkoittaa sitä, että jos joku muu olisi toiminut toisin, emme olisi siinä tilanteessa, jossa olemme nyt. Toinen ajatusharha on mitätöinti.

− Että tämä on naurettavaa ja pystyn kyllä ottamaan tuollaisen viruksen vastaan kuten kausi-influenssan. Sitä kautta voimme unohtaa sen, millainen tappava vaikutus sillä voi olla johonkin toiseen ihmiseen.

− Suomalaiset joutuvat miettimään kansana ja yhteisönä.

”Suomalaiset hyväksyvät sen, että kaikenlaista tapahtuu”

Saarinen uskoo, että suomalaisilla on pienenä kansana jo valmiiksi hyvät valmiudet miettiä yhteiskunnan toimintaa kokonaisuutena. Hän epäilee, että suomalaiset tuskin ”sekoavat” koronavirusepidemiasta.

− Jos ajattelen suomalaisia, niin kyllä me aika pragmaattinen kansa ollaan. Me hyväksymme sen, että kaikenlaista tapahtuu.

Saarinen ajattelee ihmisten hahmottavan, että olemme tilanteessa, joka vaatii venyvyyttä kaikilta ja että yhteinen tilanne voi lisätä ymmärrystä ihmisten välillä.

− Haasteellisuus on erittäin tuntuvaa, kun tällaista on ollut vain vajaa viikko. Kun mennään neljän viikon päähän, jokaisen kohdalla edessä on uudenlaista venyvyyttä. Yksilön kannalta se ehkä näyttäytyy ymmärryksenä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka myös ovat vastaavassa tilanteessa.

”Äitini on 92 ja olen häneen yhteydessä yöhoitaja-Saaran kautta”

Kun kriisi päättyy, saattaa olla, että se jättää jälkeensä myös jotain hyvää: esimerkiksi kasvaneen arvostuksen joitain ammatteja kohtaan.

− Äitini on 92-vuotias enkä voi käydä hänen luonaan ja olen yhteydessä häneen yöhoitaja Saaran kautta. Se arvostus, mikä tässä syntyy yöhoitaja Saaraa kohtaan on ihan valtavaa.

− Jos ajattelen potentiaalisia myönteisiä seurauksia, kun kriisistä tullaan ulos, niin yksi voi olla ymmärrys sellaista näkymätöntä työtä kohtaan, joka on valtavan merkityksellistä elämän jatkumisen ja arvokkaan elämän kannalta.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja