Espanjan sosialistit valitsevat ruton ja koleran väliltä

Uudet vaalit yksi mahdollisuus

Espanjan uusi parlamentti kokoontuu ensimmäisen kerran 13. tammikuuta. Maan kuningas Felipe VI nimittää sen jälkeen pääministeriehdokkaan, jonka luottamuksesta parlamentti äänestää.

Jos yksikään pääministeriehdokas ei ole saanut parlamentin luottamusta kahden kuukauden kuluessa ensimmäisestä luottamusäänestyksestä, Espanjassa järjestetään uudet parlamenttivaalit.

Joulun aikaan julkaistun mielipidetiedustelun mukaan vain alle kolmannes espanjalaisista haluaisi uusia vaaleja. Heistäkin ani harva aikoi vaihtaa puoluetta.

Periaatteessa puolueen asema on hyvä. Se käytännössä päättää, mille pohjalle maan hallitus rakennetaan. Puolueen epäonneksi kumpikin mahdollinen hallituspohja uhkaa romahduttaa sen kannatuksen.

Vaaleissa sosialistit sijoittuivat toiseksi ja saivat 90 paikkaa 350-paikkaiseen parlamenttiin. Konservatiivipuolue Partido Popular (PP) pysyi vaaleissa suurimpana puolueena 123 parlamenttipaikallaan, mutta menetti enemmistönsä.

Kolmanneksi eniten paikkoja parlamenttiin sai vasemmistopuolue Podemos ja neljänneksi eniten keskustalainen Ciudadanos. Ciudadanosta oli etukäteen povattu PP:n hallituskumppaniksi tai vähemmistöhallituksen tukijaksi, mutta sen kannatus jäi niin pieneksi, ettei puolueiden yhteispaikkamääräkään riitä enemmistöön.

Tämän seurauksena sosialistit voivat päättää, lähteekö se kakkospuolueeksi PP:n johtamaan hallitukseen vai pyrkiikö se itse muodostamaan hallituksen Podemosin ja pienempien vasemmistopuolueiden avulla.

PP jatkaisi talouskuria

Asema PP:n apupuolueena ei sosialisteja houkuta. Vaikka sosialistit pystyisivätkin neuvottelemaan itselleen edulliset ehdot hallitukseen lähtemiseen, yhteishallitus olisi tuhoisa puolueen uskottavuudelle. 

Sosialistit rakensivat kampanjansa PP:n valtakauden lopettamiselle ja sen johtajan Mariano Rajoyn kampeamiselle syrjään pääministerin paikalta. Sosialistien puheenjohtaja Pedro Sanchez ilmoittikin hyvissä ajoin äänestävänsä kaikkia PP:n johtamia hallituspohjia vastaan.

PP:n johtama hallitus myös jatkaisi tiukkaa ja epäsuosittua talouskuripolitiikkaa. Vastaavan politiikan tukemisesta varoittava esimerkki on sosialistien kreikkalainen veljespuolue Pasok, joka kutistui pienpuolueeksi oltuaan mukana leikkaamassa sosiaalietuuksia keskustaoikeistolaisen Uuden demokratian johtamassa hallituksessa.

– PP:n kanssa liittoutuminen olisi hyvin hankalaa, sillä puolueiden kannattajat ovat aina puoluejohtoa radikaalimpia, arvioi tutkimuslaitos GAD3:n johtaja Narciso Michavila uutistoimisto AFP:lle.

Podemos sallisi Katalonian itsenäisyysäänestyksen

Äkkiseltään sosialisteja luulisi houkuttelevan mahdollisuus muodostaa hallitus Podemosin avulla. Silti tässäkin vaihtoehdossa piilee vaaroja. 

Pahin ongelma sosialistien kannalta on Katalonian asema. Podemos on ainoana suurista puolueista tukenut Katalonian haluamaa kansanäänestystä itsenäisyydestä. Ajatus Katalonian itsenäisyydestä on kauhistus esimerkiksi köyhemmälle Andalusialle, joka pelkää maan sisäisten tulonsiirtojensa puolesta.

Michavilan mukaan Podemosin ehdoton vaatimus Katalonian kansanäänestyksestä oli suunniteltu erityisesti Pedro Sanchezin upottamiseksi, sillä jos Sanchez hyväksyy sen, sosialistien kannatus puolueen omilla sydänmailla romahtaa.

Maanantaina Sanchez ilmoittikin, etteivät sosialistit aio muodostaa hallitusta minkään puolueen kanssa, joka kannattaa Katalonian kansanäänestystä.

Podemosilla ei kuitenkaan ole kummempaa hoppua neuvotella sosialistien kanssa yhteishallituksesta, sillä uuteen nousuun kääntynyt puolue voisi hyvinkin ohittaa sosialistit kannatuksessa, jos Espanjassa ajauduttaisiin uusiin vaaleihin.