Esan rankka tarina: Vankilasta vapauteen pelkkä muovikassi kädessä – satoja vankeja vapautuu vuosittain asunnottomiksi

– Kun portti aukeaa ja lähdet pelkkä muovikassi kädessä, eikä ole paikkaa, mihin mennä, se johtaa aika helposti siihen, että menet Piritorille tuttuja tapaamaan. Sitten kun ei ole asuntoa tai tukikohtaa, niin se aika helposti johtaa, väittäisin että 90 prosentilla, päihteiden nauttimiseen. Siitä alkaa sitten taas se kierre. Päihteiden ottoa kestää usein niin kauan, että se päättyy uudestaan vankilaan.

VAT auttaa eteenpäin

Rikostaustaisten asunnottomuuden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on Suomessa toiminut kymmenisen vuotta VAT-verkosto.

– Tutkimusten mukaan asunnottomuus lisää uusintarikollisuutta. Asunnottomana vapautuvan on erittäin vaikeaa saada elämäänsä hallintaan, VAT-verkoston koordinaattorina Kriminaalihuollon tukisäätiössä työskentelevä Anna Leppo kertoo.   

Esa katsoo taaksepäin ja muistelee niitä aikoja, jolloin vapautui viimeksi vankilasta. Huomenta Suomen sohvalla istuva mies myöntää, ettei edes aluksi hakenut asuntoa.

Asenne oli hällä väliä. Esa asui muutamia kertoja Espoossa Väinölä-kodissa. Työntekijöiden lähdettyä iltaisin kotiin, alkoi asukkaiden pullonkallistelu. Tällaisia paikkoja on Esan mukaan pääkaupunkiseudulla useita.

– Eihän sellainen paikka ainakaan itselle sovi missään nimessä, kun yrittää raitistua. Joku on aina oven takana kyselemässä, että maistuisiko joku päihde, Esa kertoo.

Mies itse on asunut nyt pari vuotta Kriminaalihuollon tukisäätiön asunnossa ja kiittelee ratkaisua vuolaasti. Päihteettömyys onnistuu omassa kodissa.

– Kyllä se asunto on kaiken A ja O.

"Naapureille ihmeteltävää"

Kriminaalihuollon tukisäätiöllä ja useilla järjestöillä on asuntoja vapautuville vangeille, samoin kaupungeilla. Esa kertoo, että hänen taustastaan tietää harva naapuri.

Tämän vuoden helmikuussa Esan ovikello soi ja naapurusto sai ihmeteltävää.

– Siellä oli poliisi, joka sanoi, että sinulla on käräjillä kolme vuotta sitten saadut sakot perässä. Jouduin lähtemään 38 päiväksi istumaan niitä. Siinä naapurit näkivät, että Esaa viedään poliisiautolla. He ovat varmasti kuvitelleet, että olin tehnyt jotain pahaakin. Käräjiltä saadut sakot on pakko käydä lusimassa, jos ei ole rahaa maksaa niitä, Esa kertoo.

Neljäs kerta toden sanoi

Esa sai tietää asuntomahdollisuuksista, kun istui viimeisintä tuomiota nelisen vuotta sitten.

Mies onnistui asettumaan ja löytämään kodin neljännellä yrittämällä, sitä ennen arki kulki asunnottoman polkua.

Aina ei kehdannut mennä soittamaan kavereiden ovikelloa yöpaikan toivossa. Silloin oli nukuttava yö rappukäytävässä. Aamulla alkoi päihteiden etsintä. Yöksi taas rappuun.

– Se oli kyllä raskasta, Esa huokaa.