Näihin aikoihin 25 vuotta sitten elettiin jännittävää aikaa. 16. lokakuuta 1994 suomalaiset suuntaisivat vaaliuurnille äänestämään siitä, tulisiko Suomen liittyä Euroopan unioniin.
Entinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen työskenteli 90-luvun alussa Suomen suurlähettiläänä Brysselissä ja näin ollen seurasi Suomen matkaa kohti EU:ta aitiopaikalta. Suomen liityttyä jäseneksi vuoden 1995 alussa, Martti Ahtisaari nimitti Liikasen Suomen ensimmäiseksi EU-komissaariksi luxemburgilaisen Jacques Santerin komissioon. Liikasen vastuualueeksi tulivat budjetti- ja henkilöstöasiat.
Nyt 25 vuotta myöhemmin Liikanen muistelee Euroopan nähneen Suomen olevan hyvin vahvasti jäsenyyden kannalla. Sisäisesti Suomi oli jakautuneempi, kuin Euroopassa ajateltiin. Jäsenyyttä kannatettiin etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.
– Ei lopputulos ollut kirkossa kuulutettu, Liikanen toteaa vakiokahvilassaan, Bryssel-henkisessä Café Tin Tin Tangossa Helsingin Töölössä.
Vaikka Liikasen mukaan silloin ei ääneen sitä sanottu, merkittävin syy hakeutua unionin jäseneksi oli turvallisuus. Ajateltiin, että pienen maan on parempi olla yhdessä muiden kanssa kuin yksin.
– Kannattajille tärkeintä oli se, että haluttiin paikka sen pöydän ympäriltä, missä päätetään. Ei haluttu jäädä sen ulkopuolelle yksin maailmaan.
Perään Liikanen siteeraa diplomaatti Max Jakobsonin vastausta siihen, miksi Norja vastusti, Ruotsi epäröi ja Suomi kannatti liittymistä.
– Norjalla on Nato, Ruotsilla on Suomi, Suomi on yksin, Jakobson oli tuolloin todennut.