Erkki Liikanen patisteli Helsingin päättäjiä Brysselissä, kun Suomessa harkittiin Euroopan unioniin liittymistä – "Pelko oli, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Suomen saaret"

Entinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen työskenteli 90-luvun alussa Suomen suurlähettiläänä Brysselissä ja näin ollen seurasi Suomen matkaa kohti EU:ta aitiopaikalta. Suomen liityttyä jäseneksi vuoden 1995 alussa, Martti Ahtisaari nimitti Liikasen Suomen ensimmäiseksi EU-komissaariksi luxemburgilaisen Jacques Santerin komissioon. Liikasen vastuualueeksi tulivat budjetti- ja henkilöstöasiat. 

Nyt 25 vuotta myöhemmin Liikanen muistelee Euroopan nähneen Suomen olevan hyvin vahvasti jäsenyyden kannalla. Sisäisesti Suomi oli jakautuneempi, kuin Euroopassa ajateltiin. Jäsenyyttä kannatettiin etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.

– Ei lopputulos ollut kirkossa kuulutettu, Liikanen toteaa vakiokahvilassaan, Bryssel-henkisessä Café Tin Tin Tangossa Helsingin Töölössä. 

Vaikka Liikasen mukaan silloin ei ääneen sitä sanottu, merkittävin syy hakeutua unionin jäseneksi oli turvallisuus.  Ajateltiin, että pienen maan on parempi olla yhdessä muiden kanssa kuin yksin. 

– Kannattajille tärkeintä oli se, että haluttiin paikka sen pöydän ympäriltä, missä päätetään. Ei haluttu jäädä sen ulkopuolelle yksin maailmaan.

Perään Liikanen siteeraa diplomaatti Max Jakobsonin vastausta siihen, miksi Norja vastusti, Ruotsi epäröi ja Suomi kannatti liittymistä. 

– Norjalla on Nato, Ruotsilla on Suomi, Suomi on yksin, Jakobson oli tuolloin todennut.

Vastustajat olivat ensisijaisesti huolissaan maatalousasioista. Erityisesti MTK vastusti EU-jäsenyyttä.

– Toinen pelko oli se, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Suomen saaret. Tätä ei ole tapahtunut, Liikanen tuumaa. 

Itävalta ja Ruotsi kirittivät jahkailevaa Suomea

Suomen kanssa samaan aikaan jäsenyyttä hakivat myös Itävalta ja Ruotsi, mutta nämä kaksi maata tekivät päätöksensä hakemisesta jo huomattavasti aiemmin. Puheet 14 maan yhteisöstä, siis EU:sta ilman Suomea alkoivat kiihtyä Brysselissä, mikä huolestutti suurlähettiläs Liikasta. Suomea ei jäätäisiin odottelemaan, vaan maan olisi tehtävä päätöksensä pian. Taustalla vaikutti myös Neuvostoliiton hajoaminen. 

– Suomi ei halunnut jäädä junasta. Kyllä siinä juostiin ajan kanssa kilpaa. Jos tämä olisi jäänyt tekemättä, olisi voinut olla että Suomi olisi jäänyt seuraavaan aaltoon, jossa olivat Keski-ja Itä-Eurooppa.

– Me olemme pohjoismaa. Oli hyvä neuvotella yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa. Kun YYA oli neuvoteltu uusiksi, Suomi oli vapaa neuvottelemaan samanlaisten demokratioiden kanssa. Kyllä se oli hetki, joka piti käyttää. Tulimme oikeassa ryhmässä, Liikanen sanoo.

"Olin lievästi pettynyt"

EU-kansanäänestyksessä suomalaisten kyllä-äänet voittivat prosentein 57, kun taas 43 prosenttia suomalaisista vastusti liittymistä. 

Alkusyksystä julkaisemassaan Olin joukon nuorin -muistelmateoksessa Erkki Liikanen kuvailee olleensa tulokseen kyllä-äänten voitosta huolimatta "lievästi pettynyt", sillä hän odotti hieman vahvempaa kannatusta Euroopan unionille. Toisaalta Suomen kokemus kansanäänestyksistä oli vähäistä; vain yksi oli järjestetty aiemmin, ja sekin koski kieltolain kumoamista.  

– Minäkin unohdin sen, että jos ihmiset pääsevät protestoimaan, he käyttävät sen mahdollisuuden, eivätkä välttämättä vastaa siihen kysymykseen, joka esitetään, Liikanen selventää. 

Lue lisää: "Huomattavasti enemmän hyötyjä kuin haittoja" – suomalaiset arvostavat EU:ssa vapaata liikkuvuutta, mutta myös huolia on useita

Konkaripolitiikko paljastaa erikoisen episodin Presidentinlinnan pihalta: Oli valvonut kaksi yötä – lopulta vielä lokki ulosti päähän

Elämäkerta paljastaa SDPn puheenjohtajan kyynelten taustat – "Olipa taktisesti hyvin tiputetut kyyneleet"

Suomen Pankin pääjohtajuuden jättävä Erkki Liikanen: "Muikkuverkot ja muistelmat odottavat"