Vuoden rapin Emma-palkinnon voittanut Gettomasa on tehnyt valtavasti töitä noustakseen suomalaisen räppitaivaan tähdeksi.
Läpi 2010-luvun suomalaisessa rapskenessä vaikuttanut Gettomasa eli Aleksi Lehikoinen saavutti muutama viikko sitten uransa toistaiseksi suurimman virstanpylvään pokaamalla vuoden rapin Emma-palkinnon albumillaan Diplomaatti.
Voitto ei tullut 26-vuotiaalle artistille yllätyksenä, mutta sen eteen on tehty myös valtavasti töitä. Kuten hän totesi myös kiitospuheessaan, matka palkintoa kohti alkoi jo lähes kymmenen vuotta sitten. Hän on vuosien aikana hionut itsestään parhaan mahdollisen version. Näiden asioiden ansiosta hän kokee olevansa tällä hetkellä Suomen paras räppäri.
– Kaikki, minkä eteen olen monta vuotta koittanut tehdä töitä, että se on virheetöntä. Olen päässyt omassa tyylissäni aika pitkälle ja omasta mielestäni olen vaan hyvin suvereeni, kun avaan suuni ja alan räppäämään.
Matka suomiräpin suurmestariksi on vaatinut runsaasti uhrauksia ja menestyksen tikkaita pitkin on kiivetty pitkään. Eikä mitään ei ole saatu ilmaiseksi.
Koulussa ei tunnistettu kykyjä
Gettomasa syntyi vuoden 1993 marraskuussa Kanadan Montrealissa. Tulevan räppärin vanhempien työt olivat vieneet perheen Pohjois-Amerikkaan, josta Kanadan jälkeen matka jatkui hetkeksi Yhdysvaltoihin. Gettomasan ollessa vielä aivan pieni perhe muutti takaisin Suomeen ja elämä asettui uomiinsa Jyväskylässä. Kaupungissa, joka on edelleen artistin koti.
Ensikosketuksensa räppiin Gettomasa sai hyvin nuorella iällä. Suurena vaikuttimena toimi nuoren pojan vanhempi serkku, joka vihjasi hänelle 2000-luvun vaihteessa Fintelligensin tuotannon hyvyydestä.
– Otin neuvosta vaarin, koska mietin, että tämän on pakko olla kova juttu, koska serkkuni on niin siisti äijä. Olin silloin 5- tai 6-vuotias ja otin asiakseni, että nyt me ollaan hoppareita: käytettiin löysiä housuja ja kuunneltiin räppiä. Siitä se lähti mulla tosi nuorella iällä.
LUE MYÖS: Gettomasa julisti olevansa Suomen paras räppäri ja kohautti lausunnollaan – näin artisti vastaa: "Täytin tehtävän, minkä laitoin itselleni"
Ensimmäiset räppisäkeistönsä Gettomasa rustasi paperille 8-vuotiaana ja nauhoitti lainit kaverinsa nauhurille. Tuolloin tuotoksille lähinnä naureskeltiin ja nuori poika päätti jättää asian sikseen. 17-vuotiaana ryhmäpaine kuitenkin unohtui ja Gettomasa päätti räppärin uran olevan kuitenkin se, jolle hän haluaa todellisuudessa suunnata.
Luovuuden palo, into kirjoittaa ja musikaalisuus löytyivät nuoren miehen sisältä itsestään. Koulussa puolestaan Gettomasan lahjoja ei huomioitu.
– Tämä koulusysteemi ei millään tapaa onnistunut tunnistamaan, että mulla olisi minkäännäköinen lahja siihen, eikä saanut mua itseäni sen ikäisenä ymmärtämään, että mulla olisi jonkinnäköinen lahja tähän asiaan. Se ei motivoinut mua millään tavalla.
Yläasteella Gettomasan numerot esimerkiksi äidinkielestä ja musiikista eivät olleet vahvat, vaikka hän itse koki olevansa musikaalinen ja osaavansa kirjoittaa. Näin ollen artistille oli merkittävää, kun hän taannoin sai puhelun Otavalta. Gettomasalle kerrottiin, että hänen kappaleensa Johtotähti halutaan painaa yläasteen äidinkielenkirjaan.
Gettomasa kertoo tämän olevan hänelle henkilökohtaisesti hyvin merkityksellinen saavutus.
– On hauskaa, kun mietitään tätä tilannetta, että jos yläasteella joku sama ope, joka on opettanut mulle äidinkieltä ja lyönyt mulle sen kutosen, on edelleen töissä ja opettaakin mun kirjoittamaa teosta siellä lapsille, hauska fiilis. Jotenkin vähän ironista, ja en sano tätä epäkunnioituksella opettajia kohtaan, mutta meinaan, että koulusysteemi ei pystynyt tunnistamaan lahjojani siinä vaiheessa.
Kipeä aihe avattiin
Lapsena Gettomasa kuvailee olleensa ”peruspoika”. Urheilu oli erittäin tärkeää, aina oli joku laji, jota treenattiin. Mies tunnustaa olleensa läpi elämänsä erittäin kilpailuhenkinen, mikä ajoi hänet myös kovalla työllä suomiräpin tähtitaivaalle.
Elämää nuoruudessa yksinhuoltajaäidin ja isosiskon kanssa varjosti kuitenkin asia, joka on valitettavan tuttu lukemattomille perheille Suomessa.
Vuonna 2016 Gettomasa julkaisi kappaleensa Pelkuri, joka kertoo räppärin isän alkoholismista. Yhdeksänminuuttisen kappaleen aikana räppäri avaa vilpittömästi tuntonsa vanhempaansa ja tämän aiheuttamia traumoja kohtaan. Pelkurin synty oli pitkä prosessi ja Gettomasa avasi kappaleen kautta salatun puolen elämästään jopa läheisilleen ensimmäistä kertaa.
– Se oli mullekin siihen asti elämässä semmoinen aihe, mitä häpesin niin paljon, että enhän mä voinut kertoa koko asiasta edes mun parhaille kavereille. Tyyliin johonkin 18-19-vuotiaaksi asti en ollut kertonut yhdellekään kaverille, että tämä on mun tilanne. Koska sitä häpesi itse niin paljon.
Pitkään rintaa puristi tunne, että koska perheessä on tällainen tilanne, on itse jollain tapaa huonompi kuin muut. Tämän takia asiaa täytyi omasta mielestä peitellä. Pelkurin kautta Gettomasa pääsi kuitenkin vihdoin purkamaan tuntonsa.
– Olin silleen, että ihan sama: mä laitan mieluummin sut häpeämään tätä asiaa, kuin mut itseni, ja laitan kaiken sinne esiin.
Palautetta Pelkurista tulee edelleen, lähes päivittäin. Alkoholiongelmat perheissä on Suomessa yhä erittäin yleinen ja vaiettu aihe. Useat kohtalontoverit ovat lähestyneet Gettomasaa kiittäen häntä avoimuudestaan sekä rohkeudestaan ja kertoen omia tarinoitaan.
Gettomasa ei ole itse kuunnellut Pelkuria sen jälkeen, kun hän sen teki. Eikä hän pystyisi, ainakaan tällä hetkellä. Joskus ihmiset lähestyvät räppäriä esimerkiksi keikoilla, haluten kertoa oman tarinansa. Muusikko kertoo, että tuolloin hän saattaa vaikuttaa etäiseltä.
– Vaikka tein sen biisin, niin en silti ole välttämättä valmis puhumaan siitä sillä tavalla. En vaan pysty ottamaan sitä vastaan. Tai menemään jonnekin niihin muistoihin, en aina välttämättä vaan halua.
– Mutta ihmiset ketkä samaistuvat haluavat jakaa omia kokemuksiaan. Mikä on tietysti siisti juttu, jos siitä on jotain apuja tai mitään oivallusta ollut yhtään kellekään, niin hieno homma.
Hiljattain Gettomasa sai myös muusikkokollegaltaan Paula Vesalalta suuren kunnianosoituksen liittyen Pelkuriin. Räppäri kertoo lukeneensa Vesalan haastattelun YleX:llä, jossa artisti kertoi Pelkurin inspiroineen häntä kirjoittajana riisumaan entistä enemmän itseään sekä tuottamaan rehellisempää tekstiä.
Kuuntelemalla Pelkuria ja sen kautta saamansa tunnereaktion kautta Vesala loi itse kappaleensa Mulla ei oo lapsuudensankarii.
– Iso sanoittaja ja tulkitsija mielestäni, niin jos hän pystyy saamaan inspiraatiota jostain, mitä mä olen tehnyt, niin onhan se mulle uskomattoman hieno fiilis.
Päämäärätietoinen etenijä
Vuonna 2012 Gettomasa kruunattiin räpin Suomen mestariksi. Räppäämään mies oli alkanut tosissaan vain muutamaa vuotta aiemmin. Gettomasa on aina ollut työssään erittäin päämäärätietoinen ja tavoitteellinen.
Kun Gettomasa alkoi aikoinaan räpätä, hän itse tajusi olevansa lahjakas. Hän koki, että hänen on vietävä lahjansa täyteen potentiaaliin. Näytettävä kaikille, kuinka hommat oikeasti tulee hoitaa.
– Nyt kun ajattelen, mitä sanoin siellä Emma-gaalassa, se tavallaan summasi kaiken: silloin halusin todistaa jonkun asian. Nyt mä kelaan, että olen todistanut sen. Ehkä mun ei jatkossa tarvitse todistaa niin paljon.
Läpi uransa Gettomasa on peilannut omia saavutuksiaan ja tekemisiään omiin idoleihinsa ja heidän uriensa aikajanaan. Gettomasa lukeutuu esimerkiksi jenkkiräppäri Nasin suuriin ihailijoihin ja kertoo halunneensa edetä omalla urallaan tietyllä tapaa samaan tahtiin: Nas julkaisi esikoisalbuminsa Illmatic ollessaan 20-vuotias, joten saman ikäisenä Gettomasa pohti, että nyt hänen on myös elettävä sama vaihe urallaan.
Oli vuosi 2014 ja omakustanteisesti yhteistyössä tuottaja Ruubenin kanssa syntyi Gettomasan esikoisalbumi Vellamo LP. Levy sai hyvät arvostelut ja huomiota alalla, jonka seurauksena JVG-rapduon Jare Brandin ja Ville Gallen levy-yhtiö PME Records kiinnostui Gettomasasta. Vuonna 2016 puolestaan päivänvalon näki Gettomasan seuraava levy Chosen one. Artistin mukaan tämän jälkeen hän on pystynyt elättämään itsensä yksinomaan musiikilla.
Jalustalla oleminen ei aina ole helppoa eikä kritiikiltä voi välttyä. Joskus negatiivinen palaute ei hetkauta Gettomasaa lainkaan, mutta jonain päivinä se kolahtaa syvälle.
– Luonnollisesti me ihmisinä mietitään ihan kauheasti sitä, mitä muut ajattelevat. Sitä voi kauheasti hokea, ettei mua kiinnosta mitä muut miettivät. Mutta päivän päätteeksi siellä syvällä sisällä meillä kaikilla on semmoinen pieni paikka, mitä aika paljon kiinnostaa, mitä kaikki muut miettivät.
LUE MYÖS: Tässä ovat Emma Gaalan kaikki voittajat – yksi ylitse muiden
Erittäin harvoin kritiikkiä kohtaa kasvotusten, mutta välillä sen lukeminen jostain tuntuu pahalta. Päin naamaa annettu kritiikki ei Gettomasasta todennäköisesti tuntuisi edes niin pahalta kuin anonyymi nettikirjoittelu.
– Jos luen sen jostain anonyyminä, niin sittenhän se on vaan mun oman mielikuvituksen tuote, että mistä se tulee. Mörkö, joka tietää kaikesta kaiken, joka näkee mun läpi.
”Haluan löytää onnellisuuden”
Lähes kymmenen vuotta kovaa työtä on tuottanut palkkansa. Gettomasa on tällä hetkellä yksi Suomen kuumimmista ja eittämättä työllistetyimmistä räppäreistä. Tilanne tuntuu artistin mielestä oudolta, sillä hän on elänyt elämäänsä vuosien ajan katse tiukasti seuraavassa tavoitteessa. Nyt hän ei ole varma, mitä seuraavaksi tavoittelisi.
– Tällä hetkellä mulla on ehkä ensimmäistä kertaa semmoinen pidemmän tutkiskelun paikka.
– Ehkä ajattelen, että se seuraava tavoite on, että eläisi onnellista elämää rauhassa itsensä kanssa ja olisi mukavaa tehdä musiikkia, mukavaa elellä ja tehdä juttuja. Tässä on niin monta vuotta puristanut veren maku suussa, että on pakko päästä sinne tavoitteeseen. Sitten heräätkin yhtenä aamuna ja mietit että no, mä tein sen. Ja sitten mietinkin, että mitäs nyt.
Kun puheeksi tulee onnellisuus, Gettomasa pysähtyy miettimään. Vaikka hän on saavuttanut paljon urallaan ja menestynyt juuri niissä asioissa, joissa halusi, ei se ole ollut hänelle automaattinen avain onneen.
– Ei siinä tule varmaan onnelliseksi, kun koko ajan haluaa saavuttaa vaan lisää ja on koko ajan vailla jotain.
Gettomasa pyrkiikin nykyään pysähtymään ja käymään läpi kaikkea sitä, mitä on saavuttanut ja miten hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Antamaan itselleen tunnustusta ja taputuksen olalle työstä, joka ansaitsee arvostusta – etenkin tekijältä itseltään.
– Ei sen sateenkaaren päästä ikinä löydy mitään, vaan se löytyy vain niin, että alkaisi nauttimaan tästä hetkestä, mikä tällä hetkellä on menossa. Nämä ovat niitä juttuja, mitä koittaa nyt muistuttaa itselleen. Kyllä mäkin haluan löytää onnellisuuden, niinhän varmaan kaikki täällä haluaa.
Artisti kertoo kuitenkin olevansa valmis vaihtamaan onnellisuutensa menestykseensä. Se on asia, jota hän on tavoitellut pitkään ja josta hän aikoo pitää tiukasti kiinni. Vaikka se tarkoittaisi uusia uhrauksia.
– Olen valmis näännyttämään itseni vaikka ihan paskaksi, kunhan saavutan sen paikan, minne haluan päästä. Olen tehnyt ihan tietoisen ratkaisun sen asian kanssa. Jonkinnäköistä hulluutta sekin on, että ajattelee noin, mutta kyllä se on myös tietoista.