Erikan elämä muuttui, kun hän sairastui syömishäiriöön – näin kokonaisvaltaisesti se otti 10-vuotiaan tytön hallintaansa

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) ennustaa syömishäiriöpotilaiden määrän kasvavan kuluvan vuoden aikana. Tämän vuoden elokuuhun mennessä nuoria potilaita on syömishäiriöyksikössä ollut jo lähes yhtä paljon kuin koko viime vuoden aikana. 

Lue lisää: Korona-aika on lisännyt nuorten syömishäiriöitä karmealla tavalla: HUS-alueella ennustetaan lähes 70 prosentin kasvua potilasmäärissä

Syömishäiriöliitossa kokemusasiantuntija toimiva Erika Tilander sairastui syömishäiriöön 10-vuotiaana. Tuolloin hän kielsi vielä sairautensa sekä itseltään että muilta. 

– En oikein itsekään täysin hyväksynyt tilannetta siinä vaiheessa. Muistan käyneeni tuolloin joitain keskusteluja asiasta vanhempieni kanssa. Syömishäiriöön liittyy kuitenkin hyvin olennaisesti asian salailu, enkä yhtään ihmettele, etteivät vanhemmat siitä enempää huolestuneet, Viiden jälkeen ohjelmassa vieraillut Tilander kertoo.

Tilander pääsi ensimmäistä kertaa hoidon piiriin yhdeksännellä luokalla. Tuolloin syömishäiriö alkoi ensimmäistä kertaa hallita elämää kokonaisvaltaisesti.

– Oireiluni oli pääasiassa anorektista ja ortorektista. Elämä keskittyi ruoan ja liikunnan ympärille. Oikeastaan muuta elämää ei ollut, mikä näkyi myös sosiaalisissa kontakteissa.

– Se, että syömishäiriö on kokonaisvaltainen sairaus, näkyi kyllä hyvin voimakkaasti siinä elämänvaihessa.

Intensiivinen hoito alkoi yhdeksännellä luokalla

Tilander ei ole joutunut syömishäiriönsä vuoksi osastohoitoon. Yhdeksännellä luokalla alkanut hoito oli kuitenkin hyvin intensiivistä. 

– Arkeen tuli uusi osio, johon kuuluivat psykologi-, lääkäri- ja ravitsemusterapiakäynnit. 

Tilanderin mukaan hänen sairautensa on oireillut aaltoillen viime vuoteen saakka. 

– Toipuminen on valitettavasti ollut pitkä ja monisyinen tie, kuten sairauskin.

Tilander toivoo herkkyyttä siihen, miten ulkonäöstä, painosta ja ruoasta ylipäätään puhutaan. 

 – Ylipäätään sensitiivistä paino- ja ruokapuhetta ja sitä, ettei arvotettaisi ruokia. Syömishäiriö on yleisempää, kuin mitä kuvitellaankaan.

Tilander kehottaa puuttumaan läheisen oireiluun matalalla kynnyksellä.

– Jos läheisenä tulee epäilyksiä, niin kysyminen ei varmasti koskaan haittaa. Syömishäiriö on huomattavasti helpompi hoitaa varhaisessa vaiheessa, ennen kuin se pitkittyy.