Viime viikolla Turkin presidentti vahvisti sopineensa Vladimir Putinin kanssa, että Turkista tulee eräänlainen kansainvälinen solmukohta venäläisen maakaasun viennille
Turkin omalaatuinen suhde Venäjään aiheuttaa tällä hetkellä Euroopalle ja maan läntisille Nato-kumppaneille lähinnä pinnan kiristymisiä, mutta akuutti turvallisuusuhka se ei ole.
Asia voi olla tulevaisuudessa toisin, jos Turkin strategisen omaehtoisuuden tavoittelu ja Venäjälle tehdyt palvelukset menevät liian pitkälle lännen kannalta.
Viime viikolla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vahvisti sopineensa kollegansa Vladimir Putinin kanssa, että Turkista tulee eräänlainen kansainvälinen solmukohta venäläisen maakaasun viennille. Tekeillä on ainakin kaasunjakelukeskus Itä-Traakiaan, joka sijaitsee Euroopan puolella jakaen rajan Kreikan ja Bulgarian kanssa.
Venäläistä kaasua tulee Turkkiin kahta Mustanmeren pohjassa kulkevaa putkea pitkin. Vuonna 2005 avattu Blue Stream vie kaasua suorinta reittiä Turkin tarpeisiin, kun taas osa Traakiaan päätyvän TurkStreamin tarjonnasta jatkaa matkaansa Venäjän ystäville Serbiaan ja Unkariin.
Putin on hiljattain ylistänyt Turkin luotettavuutta venäläisen viennin kauttakulkumaana. Huomio pitänee paikkansa myös kaasun osalta, sillä muut toimintakuntoiset putket Eurooppaan kulkevat halki Puolan ja Ukrainan, joiden välit Venäjään ovat jääkylmät. Euroopan akuutti energiatarve pitää silti kauppaa yllä.
Energia-aseen piippu kohti etelää
Lähes koko Eurooppa on tietoisesti katkaisemassa riippuvuuttaan venäläisestä fossiilienergiasta, joten jakelukeskushanke voi vaikuttaa oudolta. Mihin sillä pyritään ja miksi Turkki on niin innokkaasti mukana?