Miten Saksa onnistui pääsemään eroon venäläisestä maakaasusta ennätysajassa? – "Länsimaiden byrokratian nopeusennätys"

Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin sulki kaasuhanat Eurooppaan, Saksassa pelättiin kylmää talvea ja energiakatkoja enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Erityisesti Venäjän kaasusta vahvasti riippuvainen teollisuus oli kauhuissaan.

Mutta nyt puoli vuotta myöhemmin joulutoreilla välkkyvät valot ja glühweinin seassa tuoksuu optimismi.

Saksa teki pikapikaa strategian, miten selvitä ilman Venäjän kaasua ja se näyttää toimineen. Maan kaasuvarastot ovat täynnä.

– Energian riittävyys tälle talvelle on taattu, kertoi liittokansleri Olaf Scholz parlamentissa keskiviikkona uutistoimisto Reutersin mukaan.

Pohjanmeren rannikolle Wilhelmshaveniin on juuri valmistunut Saksan kaikkien aikojen ensimmäinen lng-terminaali.

Lue myös: Eurooppa rohmusi sodan sytyttyä LNG:tä epätoivon vimmalla – nyt hukumme siihen: Kymmenet kaasulaivat möllöttävät rannikoilla tyhjän panttina

Sitä voidaan pitää ihmeenä. Saksalainen byrokratia on legendaarisen kankeaa. Tämänkaltaisen projektin toteuttaminen kestäisi normaalisti vuosia. Nyt hallinnolliset hidasteet raivattiin sivuun ennennäkemättömällä tarmolla ja terminaali nousi rakentamispäätöksen jälkeen alle 200 päivässä.

Kyseessä lienee jonkinlainen länsimaiden byrokratian nopeusennätys.

Kelluva uudelleenhöyrystyslaiva vielä puuttuu, mutta se saadaan paikalle muutamassa viikossa. Sen tehtävä on muuttaa nestemäiseen muotoon jäähdytetty lng takaisin putkissa virtaavaksi maakaasuksi.

Saksa maksaa vuokraa kelluvasta varasto- ja uudelleenhöyrystyslaivasta tiettävästi 200 000 euroa vuorokaudessa.

Kohta lng-laivat Norjasta, Yhdysvalloista tai Emiraateista voivat tyhjentää lastinsa Wilhelmshaveniin.

Lng-terminaalia operoiva Uniper on vaitonainen kaasuntoimittajista, mutta vakuuttaa, että sopimukset on allekirjoitettu. Suomalaisen valtionyhtiö Fortumin luovuttua Uniper-omistuksistaan yhtiö on lähes kokonaan Saksan valtion hallinnassa.

Suunniteilla on viisi muuta lng-terminaalia, joista suurimman osan on määrä valmistua ensi vuonna.

Köyhät maat jäävät nuolemaan näppejään

Saksan kaasuhuolto näyttää siis toistaiseksi turvatulta, ja sitä pidetään jonkinlaisen kansallisena saavutuksena. Mutta ilmaista se ei ole ollut. Saksan kasvanut ”lng-ruokahalu” on muualta pois.

– Nousevat taloudet, esimerkiksi Pakistan ja Bangladesh voivat jäädä nuolemaan näppejään, hinnan noustessa niillä ei ole varaa ostaa kaasua, jota ne tarvitsisivat, sanoo Erfurtin yliopiston professori Andreas Goldthau BBC:lle.

Saksallekin lng on vain tilapäinen ratkaisu, sekin on fossiilinen polttoaine.

Uniper kertoo, että Wilhelmshavenin lng-terminaali on ”siirtymäkauden ratkaisu”. Uniper on luvannut rakentaa Wilhelmshaveniin infrastruktuurin vastaanottamaan myös vihreästi tuotettua vetyä.

Lue lisää: Vesa Kallionpään kommentti: Saksa ryssi Euroopan energiapolitiikan, mutta vastuu virheistä on talouden suurvallalle vaikea asia