Eräoppaana työskentelevä Petra, 29, on valmistautunut yksin erämaahan lähtemiseen muun muassa lihottamalla itseään ja viettänyt paljon öitä maastossa. Alone Suomi -ohjelman myötä hän pääsee toteuttamaan lapsuudenhaaveensa.
Muoniolainen eräopas Petra, 29, odottaa jännityksellä, mitä erämaa hänelle tarjoilee Alone Suomi -ohjelmassa. Ideana on, että kahdeksan kilpailijaa viedään yksin Inarin erämaahan ilman yhteyttä ulkomaailmaan, läheisiin tai muihin ihmisiin. Pisimpään siellä selviytynyt voittaa 20 000 euron rahapalkinnon.
– Jännityksellä odotan, mitä sieltä tulee vastaan ja minkälaiset säät ovat. Asteikolla 1–10 jännitykseni on nyt nelosen luokkaa. Olen aika luottavaisin mielin ja hyvällä jännityksellä, Petra kertoi MTV Uutisille päivää ennen lähtöä erämaahan.
Petra on valmistautunut erämaahan lähtemiseen opiskelemalla sieniä ja kasveja sekä laskenut verkkoja veteen. Lisäksi kilpailijat viettivät ennen koetustaan noin viikon bootcampilla, missä heitä valmisteltiin erämaan olosuhteita varten.
– Olen myös ottanut vähän kiloja lisää, jotta on jotakin, mistä tiputtaa. Ja olen viettänyt paljon öitä maastossa.
Hän valmistui eräoppaaksi vuonna 2023 ja tehnyt alan töitä siitä lähtien. Eräkokemusta hänelle on kertynyt aivan lapsesta saakka, sillä Petra oli jo silloin partiossa. Hän on myös asunut yhtenä kesän yksin vedettömällä ja sähköttömällä mökillä 2,5 kuukautta.
Nuoruuden haave sai Petran hakemaan ohjelmaan.
– Olen aina ihaillut Ronja Ryövärintyttären kesää, kun hän muuttaa Karhuluolaan kesäksi. Asuin lapsena maalla ja halusin mennä aina siihen viereen asumaan, mutten saanut siihen lupaa. Nyt lähden tämän kaiken inspiroimana yksin erämaahan.
”Kaikista pahin asia talviretkeilyssä”
Hän kokee olevansa hyvin tapaturma-altis, mistä muodostuu hänen suurin pelkonsa yksin erämaassa.
– Pelkään, että osun puukolla sormeen tai jotain vastaavaa. Sellainen tyhmä tapa joutua ulos on isoin pelkoni.
Petra arvelee selviävänsä erämaassa kaksi kuukautta.
– Mutta nyt, kun olen nähnyt muut kilpailijat, niin toivon, että se on pidempään. Luulen, että muutkin kestävät pidempään kuin kaksi kuukautta. Mieluusti olisin kuitenkin ennen joulua jo tullut takaisin.
Suurimmaksi haasteeksi Petra nimeää kylmyyden, koska hänen alaselkänsä palelee todella herkästi.
– Se on ollut kaikista pahin asia talviretkeilyssä. Minulla on nyt mukana todella pitkä, ystäväni tekemä villapaita ja pitkä takki. Ja toki, jos näyttää siltä, niin kyllähän tuota sammalta voi kuivata ja laittaa pöksyihin, Petra kertoi nauraen.
Petra asuu 900 kilometrin päässä perheestään, joten heipat sanottiin jo kuukautta ennen erämaahan lähtemistä. Eniten hän arvelee ikävöivänsä ystäviään ja työkollegoitaan Muoniossa.
– Heidän kanssaan olen eniten tekemisissä. Ja posliinipönttöä tulee arjesta eniten ikävä. Aina, kun on vaelluksella, niin kaipaan sitä. Minulla on sellainen valtava tyyny, niin se on myös aika kiva, Petra kertoi huvittuneena.