Eppu Nuotio: Tansanialainen Sabuni-poika syö puunjuuria elääkseen
Lehtikuva/Jussi NukariCopyright: MTV Oyj/Lehtikuva, 2009.
Julkaistu 12.05.2009 20:00
Kirjailija Eppu Nuotio lähti mukaan Unicefin toimintaan vuonna 2002. Päätös on antanut perspektiiviä myös oman elämän ongelmiin.
Kun Epulle tarjoutui tilaisuus lähteä hyvän tahdon lähettilääksi, ei hän epäröinyt hetkeäkään.
− Tällä työllä voi konkreettisesti parantaa asioita, kirjailija selittää.
Suurin osa Suomen Unicefin hyvän tahdon lähettiläistä on esiintyviä taiteilijoita, kuten laulajia ja näyttelijöitä. Eppu on ensimmäinen mukaan lähtenyt kirjailija.
− Toimin porukan kirjoittajana. Kirjoittelen kaikkea tarvittavaa, muun muassa vesioppaan Unicefille koonnut Eppu Nuotio kertoo.
Reissu Tansaniaan muutti
Eppu Nuotio matkusti Afrikan Tansaniaan Unicefin kanssa viime vuoden helmikuussa. Kyseessä oli naisen ensimmäinen niin kutsuttu kenttäkeikka, eikä hän halunnut lähteä reissuun ilman kunnollista taustatyötä.
− Halusin kaiken mahdollisen tiedon ja koulutuksen. En halunnut lähteä kaikista köyhimpiin kyliin nyyhkimään, vaan tehdä jotain konkreettista paikan päällä, Eppu tiivistää.
Eppu keräsi tansanialaiskylistä lasten kansansatuja ja luki niitä yhdessä kylän jälkikasvun kanssa.
− Lasten koko elämää ei pysty muuttamaan, mutta muutaman päivän pystyy parantamaan.
Kirjailijan mukaan Afrikassa on useita ongelmakohtia.
− Koulutus, vesi, malaria, Eppu Nuotio luettelee.
Tansanian ihmiskohtalot koskettivat, mutta toivat myös mittakaavaa omaan elämään.
− Elämässäni on ollut isoja käännekohtia, kuten lasten saaminen, aviomiehen löytäminen ja ensimmäinen kirja. Matka Tansaniaan kuuluu nykyisin näihin käännekohtiin, Eppu sanoo.
Sabuni-poika elättää yksin perhettään
Eppu Nuotio tapasi Tansaniassa 17-vuotiaan Sabuni-nimisen pojan, joka elättää yksin seitsemänhenkistä perhettään.
− Sabunin molemmat vanhemmat ovat kuolleet aidsiin, ja nyt hän elättää yksin muuta perhettä, Eppu kertoo.
Lahjakas tansanialaispoika asuu savimajassa, josta hän päivittäin juoksee 22 kilometrin matkan kouluun.
− Koulusta ei saa ruokaa, eikä sitä oikein ole kotonakaan, kirjailija kertoo.
Koulun loputtua Sabuni juoksee takaisin kotiin ja lähtee peltotöihin. Pimeän tullessa hän siirtyy auttamaan kalastajia. Työpäivä päättyy puoliltaöin, jolloin poika lähtee savimajaansa nukkumaan. Aamulla herätys kouluun on viideltä.
− Hiljattain Sabunin perhe on syönyt puunjuuria ravinnokseen.
Eppu on edelleen kuukausittain kirjeenvaihdossa Sabunin kanssa.
Siveyslaki sortaa tyttöjä
Kirjailija Nuotio kohtasi matkallaan lukuisia teiniäitejä. Nuorimmat heistä olivat iältään vasta 11-vuotiaita.
− Kyseisillä tytöillä oli ollut vasta yhdet kuukautiset elämänsä aikana.
Tansaniassa on hyvin yleistä, että tyttö tulee raskaaksi jouduttuaan raiskauksen uhriksi. Raiskaus tapahtuu useimmiten vedenhakumatkalla suuren miesjoukon tekemänä, ja joissain tapauksissa raiskaaja on tytön oma opettaja.
− Tansaniassa on käytössä siveyslaki. Se tarkoittaa sitä, että tyttö ei raskaana saa palata kouluun, Eppu Nuotio kertoo.
Yhtenä Unicefin haasteista onkin kumota kyseinen laki. Toimissa on onnistuttu Tansanian naapurimaassa Sansibarissa.
Suuria ihmeitä pienellä lahjoituksella
Afrikan tilannetta ei muuteta yhdessä yössä.
− Jokainen pystyy kuitenkin tekemään edes pienen teon auttaakseen, Eppu Nuotio tiivistää.
Unicefin kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen on yksi keino auttaa. 25 eurolla rokotetaan kylän pienet lapset, ja 37 euron vuosilahjoituksella maksetaan lapsen koulutus vuodeksi.
− Maailmaa ei voi muuttaa, mutta oman asenteen voi, Eppu päättää.
