Syömishäiriö vaikuttaa paitsi sairastuneeseen, myös koko perheeseen. Kun huoli läheisestä kasvaa suureksi, asian haluaisi ottaa esiin – mutta miten? – Jos oireilevalle sanoo, että oletpa laihtunut kamalasti, hän voi ottaa kommentin kannustuksena, Kaisu Lähteenmäki Etelän-SYLI ry:stä muistuttaa.
"Tämä pieni tyttö tajusi viimein itse, että hän ei tosiaan syö päivisin. Hän syö vain kun mies oli tullut töistä kotiin, itselleen hän ei laittanut ruokaa."
Syömishäiriö vaikuttaa paitsi sairastuneeseen, myös hänen lähipiiriinsä. Syömishäiriöisen läheinenkin voi sairastua: huoli sairastuneesta on kova, ja perhe voi pohtia, onko toiminnallaan aiheuttanut syömishäiriön. Kotona voi joutua varomaan sanojaan ja tekojaan, sillä sairastunut saattaa olla kiukkuinen ja syytää syytöksiä perheensä niskaan.
Miten huolen mahdollisesta syömishäiriöstä sitten ottaisi esiin ystävä kanssa? Kaisu Lähteenmäki Etelän-SYLI ry:stä toteaa, että ulkonäkökommentit eivät ole parhaita keskustelunavauksia.
– Jos oireilevalle sanoo, että oletpa laihtunut kamalasti, hän voi ottaa kommentin kannustuksena: olen onnistunut siinä, mitä halusin. Jos oireilu on anorektista, sairastuneen mielestä on hyvä asia, että kilot tippuvat, Lähteenmäki muistuttaa.
– Jos sairastuneelle taas sanoo, että olet hirveän näköinen tai että olet jotenkin kamalan väsyneen näköinen, se lisää hänen henkistä kuormaansa ja epäonnistumisen tunnettaan. Syömishäiriöön alkaa nopeasti liittyä se, että tulee epävarmaksi omasta ulkonäöstään eikä koskaan näytä siltä, miltä haluaisi. Ulkonäköön viittaaminen ei edistä tilannetta, vaan voi vetää sairastuneen suojamuureja pystyyn enemmän.
