Ensimmäinen suomalaisnainen MM-kisoihin 25 vuoteen – matka huipulle vaatinut muuton New Yorkiin, mustelmia ja rumia sanoja käteen: ”Tuhoan sut”

Vaalea suomalaisnainen astuu päättäväinen ilme kasvoillaan läpinäkyvään lasikuutioon, jossa alkaa kohta uusi pikkuelämä.

Sen uuden elämän aakkoset on piirretty käteen jo ennen matsia, kun keskittyminen tähän hetkeen on alkanut. Sanat ovat kovia, mutta niin on tavoitekin.

– Champions are assholes, lukee kädessä.

Voittajat ovat ikäviä ihmisiä, jos sen suomentaa hieman pehmentäen. Voittajat eivät ole lasikopin hyviksiä, jotka sanovat itse sori, kun vastustaja törmää tahallaan tai sanoo ilkeän sanan.

Hän ravistelee jalkojaan ja tunnustelee, mikä on päivän vire. Kropassa tuntuu hyvältä, mutta se ei riitä. Mielen pitää olla kova.

Pitää olla valmis, koko ajan.

Mielessä ovat valmentajan sanat. Vaikka olet kentällä kova ja ilkeäkin, kaikki haluavat olla voittajien kavereita.

Päässä on vain yksi asia. Tuhoan sut.

Vastustaja ojentaa kätensä alkukättelyssä.

– Tuhoan sut, hän sanoo suomeksi vastustajalle, joka ei ymmärrä kieltä.

Vastustaja katsoo oudosti takaisin. Kuka on tämä outoa kieltä tahallaan puhuva suomalainen, jolla on vimmattu ilme kasvoillaan?

Peli alkaa. Vastustaja kiroaa hävityn pisteen jälkeen ja latelee rumia sanoja.

Suomalainen kävelee vierestä, hymyilee, ottaa pallon ja valmistautuu syöttöön.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Rakkaus lajiin syttyi heti

Kun kaveri houkutteli Emilia Soinin Espoo Squash Rackets Clubin harjoituksiin 8-vuotiaana, rakkaus lajia kohtaan leimahti heti.

Soini otti treenirepun mukaan heti aamulla ja lähti koulun jälkeen salille, jossa saattoi kulua kuusikin tuntia illassa. Jos ohjelmassa ei ollut omia treenejä, ”Emppa” saattoi lätkiä itsekseen tai seurata muiden peliä.

Nuori Suomi -hanketta on kritisoitu paljon muun muassa sen takia, että se tuottaa hyviä liikkujia, mutta ”estää” huippujen valikoitumisen. Soinin kohdalla niin ei ainakaan käynyt.

– Nuori Suomi -toiminnassa oli tärkeää, että vetäjänä oli vanhempia tyttöjä. Se oli silloin alussa hauskaa, kun oli hyvä porukka ja hyvät vetäjät.

LUE MYÖS: Liitto löi jarrua, mutta sinnikkäät nuoret suomalaisnaiset ottivat ohjat käsiin ja hankkivat itse varat MM-kisoihin – seuraavaksi tavoitteena EM-mitali kotikisoissa

Kun Soini ei itse pelannut, hän istui Esport Centerissä valmentaja Tomi Niinimäen vieressä ja kyseli, että miksi tuo löi noin hassusti.

EMILIA SOINI

Syntynyt 16.101995 Espoossa

Kasvattajaseura Espoo Squash Rackets Club

Suomen mestaruus 2012, 2016, 2017 ja 2019

Asunut ja harjoitellut vuodesta 2014 lähtien New Yorkin Brooklynissä

Suomen ykköspelaaja maajoukkueessa, jonka tavoitteena on ottaa mitali Suomessa pidettävistä EM-kisoista 2021

Eteni puolivälieriin syyskuussa Bukaristissa pelatussa EM-turnauksessa

– Uskon, että olen kehittynyt teknisesti ja taktisesti, koska olen seurannut niin paljon muiden pelaamista ja kysellyt siitä.

Soini kiersi 10-vuotiaana kisoja Suomessa, ja 12-vuotiaana hän kävi kilpailemassa ensimmäisen kerran Belgiassa. Hän oli 13-vuotiaana mukana 15–17-vuotiaiden EM-kisoissa. 16-vuotiaana hän oli ikäluokkansa Euroopan paras naispelaaja.

Aikuisten sarjoihin siirryttyään Soini tuli uusien kysymysten äärelle. Suomessa kehittymisen edellytykset olisivat rajallisia. Kovia harjoitusvastustajia ei ole paljon.

Soinin perhe on hyvin urheilumyönteinen, muttei heilläkään ollut mahdollisuuksia kustantaa kalliilta leirityksiä tai kisamatkoja ulkomailla.

Oli otettava rohkea askel, joka vaati vähän tuuriakin.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Ristiriitaista elämää New Yorkissa

Soini kävi vuoden koulua Bostonin eteläpuolella sijaitsevassa St. Georgesin oppilaitoksessa. Hän ei viihtynyt niin hyvin, että olisi halunnut ehdottomasti pyrkiä yliopistoon.

Koulukaveri ehdotti kuitenkin, että haluaisiko hän tulla valmentamaan nuorempaa siskoa New Yorkin Brooklyniin. Soini kävi muutaman viikon visiitillä, innostui ja sai mahdollisuuden jäädä pidemmäksi aikaa.

"Välillä elämä on siellä hienoa ja välillä ihan hirveää."

Soini liittyi paikalliseen squashohjelmaan, mikä takaisi viisumin USA:han. Hän asui isäntäperheessä, harjoitteli ja rahoitti elämistään valmennuksilla. Palaset ovat loksahtaneet niin hyvin, että Soini on viettänyt Yhdysvalloissa jo neljä vuotta. Valmentaminen on vähentynyt vuosien varrella – ja oman treenin määrä kasvanut.

Soini asuu vakavaraisten ihmisten alueella Brooklyn Heightsissä, joka on kuin vähemmän vilkas versio Manhattanista. Arki soljuu mukavasti, sillä treenihallit ja elämiseen tarvittavat palvelut ovat parin korttelin päässä.

Squashyhteisö on alueella iso ja aktiivinen.

– Kun kävelen kaupungilla, aina tulee vastaan joku valmennettava tai heidän vanhempi. Se on hienoa.

Voisi kuvitella, että nuorelle suomalaiselle elämä Isossa Omenassa on yhtä unelmaa, jatkuvaa makeaa vaahtokarkkia, joka saa elämän Suomessa näyttämään kaksi viikkoa pöydällä olleelta ruisleivältä.

Asioilla on kääntöpuolensa

– En kaunistele asiaa. Välillä elämä on siellä hienoa ja välillä ihan hirveää.

(Juttu jatkuu kovan jälkeen)

”En asu missään”

Soini nauttii urheilemisesta ja elämästä New Yorkissa muutenkin, mutta aina silloin tällöin iskee heikko hetki ja yksinäisyys. Vaikka isäntäperhe on kiva, se ei ole silti oma perhe.

Silloin otetaan puhelu iskälle Suomeen.

– Eikä hänkään tietysti pysty sen enempää auttamaan. Itse aikuisen ihmisen on hoidettava asiansa.

Valmentaja on muistuttanut Soinille useaan otteeseen, että menestymisen eteen on kestettävä vaikeat hetket.

– Valmentaja on sanonut, että mieti, miksi olet tullut tänne. Tavoitteiden täyttämisen jälkeen voit sitten tehdä mitä haluat.

Maailmanrankingin nousu ja parantuneet tulokset mahdollistavat reissaamisen entistä enemmän ympäri maailmaa. Soinin yksi fysiikkavalmentaja asuu Englannissa, mikä tuo omat mausteensa liikkumiseen.

– Olen sanonut, etten asu missään. Minulla on kiintopisteitä ympäri maailmaa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Tavoitteena 50 joukkoon

Murtautuminen 50 parhaan naispelaajan joukkoon on ollut pitkään Soinin tavoite. Eikä olisi haittaa, vaikka rankingluku alkaisi nelosella tai kolmosellakin.

Koulu jo tähän pisteeseen asti on ollut kova.

– Alussa valmentaja sanoi, että liikkeeni on hidasta, olen heikko yläkropasta, eivätkä jalatkaan ole kovin vahvat. Hänen mielestään pystyn lyömään ihan hyvin, jos joku keskivertojuniori antaa helpon keskelle. Ajattelin, että näillä mennään, Soini naurahtaa.

Hänen mukaansa naisten maailman viiden kärki on kivikova, mutta sen jälkeen on mahdollista napsia päänahkoja.

Niiden tavoitteiden eteen käännetään jokainen kivi. Treenivalikoimaan on lisätty muun muassa aisteja valpastavia harjoitteita, jossa esimerkiksi pelaaja kuuntelee kuulokkeista ärsyttävää musiikkia (tässä tapauksessa rajua heviä), peittää toisen silmän tai pelaa valkoisella pallolla.

Yhdessä treenissä squashkentästä on tehty muistipelialusta. Ajatuksen pitää säilyä kirkkaana väsyneenäkin.

– Se on ollut tosi hyvä harjoite, sillä joskus väsyneenä teen tosi älyttömiä ratkaisuja, Soini naurahtaa.

”Olisin hyvä tenniksessäkin”

Squashammattilaisen elämä on paitsi taistelua väsymystä, myös kamppailua elannon eteen. Soini pärjää rahallisesti, muttei pysty kartuttamaan isoja vararahastoja.

– Pitää ajatella, että tämä ottelu on pakko voittaa. Jos häviä, en syö päivällistä.

Hänen onnekseen palkkiot valmentamisesta ovat Yhdysvalloissa parempia kuin Suomessa. Jos Suomessa treenitunnista saa parikymppiä, New Yorkissa palkkiot ovat vähintään puolet parempia.

"Kyllä joskus on tullut mietittyä, että miksi en alkanut pelata tennistä."

– Jos peliuran jälkeen haluaa valmentaa pelkästään, joku sadantonnin tili vuodessa ei ole vaikeaa hankkia. Rahaa liikkuu ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Palkintorahat ovat maailman huipullakin olemattomia verrattuna esimerkiksi naistennikseen. MM-kisojen voittaja saa noin 50 000 euron palkintopotin.

MM-kisojen ensimmäisellä kierroksella tippuminen toisi Soinille silti noin 2 000 euron summan.

– Kyllä joskus on tullut mietittyä, että miksi en alkanut pelata tennistä. Voisin olla siinäkin ihan hyvä.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Sydämen kuva lasiin

Pallorallit jatkuvat. Hiki virtaa, ilma tuntuu loppuvan lasikopissa. Kasvot heijastuvat seinäpinnasta.

Sanon peilikuvalle, että pelaan paremmin, jos vastassa on ihminen, josta en pidä.

Tuhoan sut. Voittajat ovat mulkkuja.

Lyönti, peliasento, pari nopeaa askelta eteen, katse pallossa. Ajatuksen on pysyttävä kirkkaana, vaikka maitohappo painaa jaloissa.

Vastustaja näyttää hyytyvän. Vastustaja ei enää edes näytä kiroilevan tai antavan kiukkuisia katseita.

Pallo ohi. Käsivarsi tuntuu hikiseltä, se on pyyhittävä johonkin, ettei grippi heikkene ja seuraava lyönti lähde heikosti.

Hän kävelee lasiseinän viereen ja pyyhkii hien lasiin. Pinnalle muodostuu huurua, johon voi piirtää.

Lasiin piirtyy sydän.