"En oikeasti tiedä, mitä hänelle tapahtui" – ruotsalainen NHL-tähti loukkaantui ja katosi jäljettömiin, salamyhkäinen sähköpostiviesti avasi tilannetta kymmenen vuotta myöhemmin

NHL-seuraajalle Kim Johnssonin nimi saattaa soittaa kelloja. 44-vuotias ruotsalainen pelasi NHL:ssä hulppeat 739 ottelua, mutta jo kymmenen vuotta sitten päättyneen uran jälkeiset tapahtumat ovat yhä hämärän peitossa.

Malmössä kiekkokasvatuksensa saanut Johnsson siirtyi New York Rangersin 11. kierroksen varauksena NHL:ään vuonna 1999. Kahden Rangers-vuoden jälkeen tie vei neljäksi kaudeksi Philadelphiaan ja aina edelleen Minnesota Wildin varakapteeniksi.

Kesken neljännen Minnesota-kauden Johnsson kaupattiin yhdessä Nick Leddyn kanssa Chicago Blackhawksiin, joka teki matkaa kohti myöhemmin keväällä saavutettavaa Stanley Cupin voittoa.

Tuolloin 33-vuotias Johnsson oli ollut Wildissa luotettava ykkösparin kiekollinen puolustaja, joka keräsi illasta toiseen peliaikaa yli 23 minuuttia. Blackhawksin puolustus oli jo valmiiksi raudanluja, ja Johnssonin oli määrä vain vahvistaa sitä entisestään.

Maaliskuun 13. päivä Johnsson pelasi kahdeksatta peliään uudessa seurassa, kun hänen kohdalleen osui NHL-uran kolmas varmistettu aivotärähdys. Tämän jälkeen kaikki on ollut enemmän tai vähemmän epäselvää.

– Hän vain katosi. Hänen sijainnistaan tuli yleinen vitsi, Chicago Blackhawksista tuohon aikaan kirjoittanut toimittaja Adam Jahns kertoo The Athletic -lehdelle.

– Ihmiset kyselivät hänestä jatkuvasti. Muistan, että minulta kysyttiin hänestä koko ajan, ESPN:n toimittaja Jesse Rogers puolestaan muistelee.

Blackhawksin päävalmentajana tuolloin toiminut Joel Quenneville ilmoitti Johnssonin seuraavana päivänä loukkaantuneiden listalle ylävartalovamman vuoksi. Johnsson oli teknisesti osa joukkuetta, mutta häntä ei enää nähty jäällä tai yhdessä joukkueen kanssa. Kesällä hän seurasi lehdistöaitiosta Stanley Cup -juhlia ennen liittymistä joukkuetovereiden joukkoon.

– Hän oli erittäin hyvä pelaaja. Hän saapui meille, pelasi hyvin, teki maalinkin ja näytti hyvältä. Sitten yhtäkkiä, en nähnyt häntä enää ikinä. Sellaista tapahtuu joskus loukkaantumisten kanssa. Hän oli lahjakas pelaaja, Blackhawksin GM Stan Bowman muistelee.

– Kaveri, jonka hankimme Minnesotasta? Hän loukkaantui välittömästi. Hän ei ehtinyt pelata paljoakaan. Siitä on kauan aikaa, Floridan päävalmentajana nykyisin toimiva Quenneville puolestaan muistelee. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Entinen Blackhawks-hyökkääjä Dave Bolland muistaa Johnssonin "hiljaisena kaverina, joka suoritti tehtävänsä".

"Katosi ja kieltäytyi haastatteluista"

Kiekkotoimittaja Michael Russo keskusteli Johnssonin Pohjois-Amerikan agentin Rick Curranin kanssa heinäkuussa 2010. Curran kertoi Johnssonin taistelevan aivotärähdysoireiden kanssa ja olevan epävarma tulevaisuudestaan jääkiekossa.

Kauden 2010-2011 jälkeen Johnssonin ruotsalainen agentti Bo Falkman sanoi olevansa niin ikään epävarma asiakkaansa tulevaisuudesta. Huhut veivät ruotsalaispuolustajaa SHL:ään, mutta Falkman alleviivasi, että Johnssonin on toivuttava vammastaan ensin täysin.

Hän ei palannut jääkiekon pariin eikä ole puhunut medialle lajista mitään.

– Pidin hänestä, mutta kun hän tuli kaupatuksi ja päätti lopulta uransa, hän katosi ja kieltäytyi haastatteluista. Se oli outoa, Russo muistelee.

– En ole tosissani yrittänyt tavoitella häntä itse, mutta verkkosivumme on ollut kiinnostunut tekemään hänen urastaan isomman jutun – turhaan. Hän vaikuttaa yhdeltä niistä kavereista, jotka jättävät parrasvalot välittömästi peliuran päättymisen jälkeen. Tullessani alalle hän pelasi uransa parhaita vuosia, enkä ole puhunut hänelle noin 12 vuoteen. Hän säilyy mysteerinä, mutta luulenpa sen juuri tekevän tarinasta houkuttelevan, Hockeysverige.se-sivuston toimittaja Uffe Bodin sanoo.

– Hän on kuin Greta Garbo (ruotsalais-amerikkalainen näyttelijä, joka kartteli julkisuutta). Et näe häntä paljoakaan. En ole puhunut hänelle vuosiin. Hän elää Tukholmassa saarella, toinen ruotsalaislähde kertoo.

The Athletic yritti tavoittaa Johnssonia ensin kolmesta häneen yhdistetystä puhelinnumerosta, mutta yksikään niistä ei vastannut viesteihin ja vanha sähköpostiosoite palautti viestin takaisin. Pohjois-Amerikan agenttina toiminut Curran kertoi, ettei ollut puhunut Johnssonin kanssa vuosiin.

Pelaajan LinkedIn-profiili kertoi pelivuosien jälkeisen ajan kuluneen koulussa ja liikehallintoa opiskellessa. Johnsson oli ollut vuosina 2011-2017 mukana Accum Kapital –nimisessä investointiyrityksessä. Vuonna 2018 hän liittyi vastaavaan yritykseen Tukholmassa. Yrityksen esittelyteksti puolestaan paljasti Johnssonin muuttaneen vuonna 2011 takaisin Ruotsiin ja Tukholmaan. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Chicagossa vuosikymmenen vaihteessa pelanneella Niklas Hjalmarssonilla olisi voinut kuvitella olevan yhteys toiseen puolustajaan ja maanmieheen.

– Ei lainkaan. Katsoin vain hänen pelaamistaan ja kasvamistaan. En oikeasti tiedä, mitä hänelle tapahtui. Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän on. Hän ei ehtinyt pelata Chicagossa montaakaan peliä ennen aivotärähdystä. Ehkä hän myös itse halusi kadota uransa jälkeen, Hjalmarsson sanoi.

Vastaus sähköpostiin

The Athletic jäljitti seuraavan potentiaalisesti Johnssonille kuuluvan sähköpostiosoitteen. Vastaus saapui kahdeksan minuuttia viestin lähettämisestä.

– Hi Scott. En ole kiinnostunut. Kaikkea hyvää! Kim Johnsson.

Artikkelia laatinut toimittaja Scott Powers yritti puhaltaa tukehtuvaan haastatteluun happea esittämällä vain muutaman kysymyksen. Oliko Johnsson toipunut aivotärähdyksestään? Oliko hän löytänyt täyttymystä urallaan jääkiekon jälkeen? Johnsson reagoi seuraavana päivänä silmäniskuhymiön kera: "Vastaus olisi molempiin kysymyksiin kyllä"

Muutama päivä viestien jälkeen Johnssonin Ruotsin agenttina toiminut Falkman lähestyi Powersia.

– Johnsson pyysi minua ystävällisesti, mutta selkeästi kertomaan sinulle, että hänellä ja perheellään ei ole halua palata julkisuuteen. Hän ja me toivomme, että kunnioitat Johnssonin toivetta pysyä yksityishenkilönä mediamaailman ulkopuolella. Kiitos ymmärryksestäsi.

Tre Kronorissa Johnsson saavutti maailmanmestaruuden vuonna 1998 ja kolme MM-pronssia. 

Lue myös:

    Uusimmat