Emma asui Helsingin kaduilla parikymppisenä – kertoo nyt, millaista on olla koditon: "Naiset joko hankkivat miesystävän, myyvät itseään tai jäävät täysin yksin"

Helsingin kaupunginmuseon Pullopostia Kurvista -näyttely (15.11.2019–29.3.2020) käsittelee yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Näyttely perustuu helsinkiläistä katuelämää vuosikymmeniä tallentaneen Johan Knut Harjun muistikirjojen teksteihin ja piirroksiin.

MTV Uutiset tapasi näyttelyn yhteydessä parikymppisenä asunnottomaksi joutuneen Emman, joka oli vailla omaa kotia noin vuoden päivät.

Nykyään hän toimii asunnottomuusaktivistina ja näyttelyn keskusteluoppaana.

– Valmistuin lukiosta, ja sen jälkeen oli aika alamäkeä, hän kertoo.

Edellytyksiä itsenäiseen elämään ei juuri ollut, ja orastava päihdeongelmakin vaani taustalla.

Asunnottoman arki on yksinäistä

Asunnottomuus Helsingissä ei välttämättä tarkoita kadulle joutumista, Emma muistuttaa.

– Enemmän se on sitä, että asutaan kavereiden luona, sen verran kuin niitä on.

– Elämä menee paljolti itsensä ruokkimiseen sekä päihteiden saamiseen ja yöpaikan saamiseen, Emma kertoo.

Pysähtyä ei voi. Lisäksi Emma koki itsensä täysin irralliseksi ympäröivästä yhteiskunnasta. Hän huomasi myös, miten naiset ovat kodittomien hierarkiassa miehiä alempana.

– Miehillä on paremmat sosiaaliset verkostot. Naiset joko löytävät itselleen miesystävän, myyvät itseään tai jäävät sitten täysin yksin. Harvemmin asunnottomat naiset ystävystyvät keskenään. Se on surullista.

Myös asunnottomille tarkoitetut palvelukeskukset ovat miesvaltaisia paikkoja, hän kertoo.

– Niihin saattaa pelottaa mennä naisena yksin.

Emma pääsi irti asunnottomuudesta kuntoutuksen avulla

Lopulta Emma ohjattiin päihdekuntoutukseen. Sitä kautta hän pääsi elämässään eteenpäin.

– Pääsin sieltä katkaisuhoitoon ja sitten laitoskuntoutukseen. Siitä tie eteni yhteisölliseen asumispalveluun, mistä sai lisää eväitä itsenäiseen elämään ja sosiaalisia kontakteja.

Saatuaan oman kodin Emma tajusi, miten kadut ovat täysin oma maailmansa. Sitä muut ihmiset eivät välttämättä edes tajua. Se on käynyt ilmi etenkin näyttelyn keskusteluoppaan toimen yhteydessä.

– Keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia, mutta ihmiset ovat ehkä hieman ennakkoluuloisia. He näkevät tämän [näyttelyn] 60-luvun tilanteen, mutta heillä on uskomus, ettei tällaista ongelmaa enää ole. Olen sitten kertonut heille omista kokemuksistani.