Elokuvafestivaalin johtaja: Suomalaiset tuntevat vain puolet Afrikan tarinasta

Kun ajattelet Afrikkaa, mitä mieleesi tulee? Sotia, nälänhätää, köyhyyttä? Helsinki African Film Festivalin johtaja Wanjiku wa Ngugin mukaan suomalaisilla on suuria harhaluuloja Afrikkaan liittyen.

– Uskon, että ihmiset tuntevat vain puolet Afrikan tarinasta. En syytä heitä. Jos katsot uutisia, kuulet vain sodasta, ihmisistä, jotka taistelevat toistensa kanssa. Se on ainoa asia, josta kuulet.

Monien mielessä Afrikka näyttäytyy ainoastaan mantereena, jota täytyy auttaa. Vaikka tarkoitus onkin hyvä, mediat saattavat wa Ngugin mukaan vahvistaa stereotypioita.

– Joskus tuntuu, että jopa ostaessasi teepusseja autat Afrikkaa. Se on ainoa asia, joka ihmisille kerrotaan: että afrikkalaiset ovat avuttomia, wa Ngugi sanoo.

Esimerkiksi sodan syttymisestä tulee tietenkin raportoida medioissa. Sota ei kuitenkaan voi olla ainoa Afrikasta kerrottu tarina, wa Ngugi muistuttaa.

– Pyydän usein ihmisiä ajattelemaan WTC-iskuja. Muistamme kauhun ja rakennuksista pakenevat ihmiset. Se on kammottava tarina, mutta muistamme myös palomiehet. Tämä on kokonainen tarina. Emme ajattele, että ihmiset New Yorkissa ovat avuttomia.

Medioissa kerrotaan wa Ngugin mukaan harvoin paikallisista afrikkalaisista, jotka taistelevat väsymättä parantaakseen olojaan. Moni on kuullut Kongossa tapahtuneista raiskauksista, muttei paikallisista naisista, jotka ovat työskennelleet naisten pelastamiseksi vuosikausia.

– Saatamme kuulla länsimaisesta avusta, joka saapuu paikalle, muttemme kuule paikallisista naisista. Sitä tarvitsemme: kokonaisen tarinan, emme vain osaa siitä.

"Voisimme muuttaa näkökulmaamme"

Helsinki African Film Festival järjestetään nyt neljännen kerran. Festivaali haluaa tuoda afrikkalaisia elokuvia Suomeen ja esitellä ajatuksia herättäviä ja näkökulmaa avaavia kuvauksia Afrikasta. Festivaaleilla ei näytetä Hollywood-elokuvia.

– Hollywoodin luoma kuva Afrikasta on pannut meidät päiviltä. Hollywood on niin hallitseva, wa Ngugi sanoo.

Elokuvissa kerrotaan voimakkaita tarinoita. Jos tietty ihmisryhmä kuvataan aina samalla tavalla – esimerkiksi avuttomina uhreina – se luonnollisesti jää katsojan mieleen.

– Tämä on monelta kannalta ongelmallista. Hollywood esittää afrikkalaiset aina avuttomina, wa Ngugi pohtii.

Afrikkalaiset elokuvat eroavat Hollywoodin tuottamista yhdellä ratkaisevalla tavalla: elokuvantekijät kertovat omaa tarinaansa afrikkalaisuudesta.

– Jos kerrot tarinan, se todennäköisesti perustuu omiin kokemuksiisi. Kokemuksesi heijastuu elokuvaasi ja esittelee ihmisyyttäsi kaikista kulmista. Vaikka kyseessä olisi tarina väkivallasta, sen parina on jotakin muuta, wa Ngugi sanoo.

On vaikeaa kertoa tarinaa asiasta, jota ei tunne: jos suomalainen menee Keniaan tekemään elokuvaa kenialaisista, vaatii paljon työtä, jotta tarinasta tulisi kokonainen.

– Jos itse päättäisin tehdä elokuvan suomalaisista, en luultavasti kertoisi koko tarinaa, ellen uppoutuisi aiheeseen, jäisi Suomeen, opiskelisi, tekisi töitä. Kun ihmiset tekevät elokuvia Afrikasta, he eivät tee työtä, wa Ngugi sanoo.

Afrikkaa ei saisi katsella kapean linssin läpi. Maassa on slummeja, mutta myös paljon ihmisiä, jotka eivät asu slummeissa, wa Ngugi kuvailee.

– Minusta tuntuu aina, että ihmiset odottavat tiettyä tarinaa. Kun ihmiset puhuvat kanssani menneisyydestäni, Nairobista tai Keniasta, ilmassa on surumielisyyttä.

Wa Ngugi kuitenkin muistuttaa, etteivät köyhyydessä elävät ihmiset nouse joka aamu sängystä miettien sitä, miten köyhiä ovat.

– Voisimme muuttaa näkökulmaamme ja nähdä afrikkalaiset ihmisiä, jotka tavoittelevat asioita kuten kuka tahansa ja työskentelevät rankasti, kuten suomalaisetkin. Suomalainen herää aamulla ja menee töihin, hän työskentelee pärjätäkseen. Samoin tekevät afrikkalaiset, muttei kukaan kuule siitä.

Mitä nuoret tekevät?

Helsinki African Film Festivalin tarkoituksena on kertoa kokonaisia tarinoita Afrikasta – ja ennen kaikkea antaa afrikkalaisten kertoa oma tarinansa. Festivaalin teemana on tänä vuonna Youth and power, nuoret ja valta.

– Kun ihmiset puhuvat kehityksestä, joskus ilmoille tulee näkemys, etteivät afrikkalaiset tee mitään itse. Aivan kuin aktivismia ei olisi. Halusimme tutkia, mitä nuoret tekevät, missä he ovat mukana. Kaikkialla nuoret ovat aktiivisia ja ajavat asioita. Tekevätkö he elokuvia tai ovatko he mukana politiikassa, kirjoittavatko he, tekevätkö he taidetta? wa Ngugi perustelee elokuvien valintaa.

Tämän vuoden elokuvissa esitellään nuoria joko elokuvantekijöinä tai elokuvien päähenkilöinä. Ovatko afrikkalaiset nuoret naiset mukana aktivismissa?

– Jos kysymys on, ovatko naiset yhtä aktiivisia kuin miehet, vastaan kyllä. En usko, että he jäävät jälkeen. Onko naisilla erilaisia haasteita kuin vaikkapa sinulla (suomalaisena)? Uskon, että on, mitä tulee tasa-arvoon, wa Ngugi pohtii.

– Mielestäni yhteiskuntamme on patriarkaalinen. Uskon, etteivät naiset ole, paremman sanan puutteessa, yhtä vapaita esimerkiksi urallaan etenemisen suhteen. Haasteita on, mutten usko, että naiset vain istuskelevat paikallaan. Mielestäni aktivismia on paljon.

Vuoden 2013 festivaaleilla wa Ngugin suosikkielokuva on Tey.

– Se on erilainen kuin mitkään viime vuosina näkemäni elokuvat. Elokuvassa on hyvin vähän puhetta. Se on tehty hyvin, se on kuin runo. Kuin katsoisit runoa.

Helsinki African Film Festival järjestetään 8.-12.5.2013.

Lue myös:

AVA/Maria Aarnio

Kuvat: Maria Aarnio, Getty Images