Suomi, 2013. Ohjaus: Marko Mäkilaakso. Käsikirjoitus: Timo Parvela. Kuvaus: Juge Heikkilä. Leikkaus: Waltteri Pääkkönen. Tuotanto: Juha Wuolijoki. Pääosissa: Jyry Kortelainen, Eero Milonoff, Armi Toivanen, Malla Malmivaara, Jarkko Niemi, Freja Teijonsalo. Kesto: 89 min. Levittäjä: Snapper Films.
Ella ja kaverit pyörivät tutuksi tulleen koulumaailman lisäksi nyt myös musiikkibisneksessä. Ellan (Freja Teijonsalo) koulutoveri ja rehtorin poika Pate (Jyry Kortelainen) innostuu hieman liikaa orastavasta rocktähteydestään ja julkkismaailmasta. Opettaja (Eero Milonoff) taas vaatii kaikilta oppilailtaan ennen muuta kertotaulun hallintaa. Lapset itse ovat sitä mieltä, ettei tähtien tarvitse osata mitään, ei edes matematiikkaa, onhan heillä managerit.
Timo Parvelan kirjoissa ja hänen käsikirjoittamissaan elokuvissa maailma on tyylitelty vanhahtavaksi. Tarinoissa eletään kitkattomasti 70-luvun viattomuuden ja nykypäivän välimaastossa. Tämän päivän ilmiöitä käsitellään menneen maailman asenteella: toisista välittäminen ja yhteiset ponnistukset palkitaan aina.
Paterockissa pahiksia ovat musiikkimanagerit ja levymogulit, jotka näkevät artisteissa pelkkää tuottoa. Laulajatähti Elviira (Malla Malmivaara) kyllästyy managerimiehensä tehokkuusajatteluun ja lähtee lätkimään hieman ennen paljon rummutettua jättikonserttia. Tähdet panevat myös Paten äidin (Armi Toivanen) pään pyörälle. Kun tiukkapipoinen rehtori saa backstage-passin ja luvatun tapaamisen Elviiran kanssa, oman pojan koulumenestys ei yhtäkkiä tunnukaan enää niin tärkeältä.
Kuten lasten tarinoissa usein, myös Elloissa aikuiset ovat koomisia. Suosikkihahmoni on Eero Milonoffin näyttelemä opettaja, joka hermostuessaan joutuu välillä hengittelemään paperipussiin ja kokoamaan itsensä. Hän on boheemilla tavalla viihdyttävän hölmö ja rento tyyppi, joka hallitsee huonon huumorin mutta on silti periaatteissaan luja.
Kotimaisten lastenelokuvien laadusta ja niiden kunnianhimoisista tavoitteista voi osin kiittää Suomen elokuvasäätiötä, joka tukipolitiikassaan pitää huolta siitä, että lajityyppiin kuuluvia elokuvia valmistuu vuosittain. Lastenelokuvat ovat myös todistettavasti onnistuneet kahmimaan suuria yleisöjä. Katsojatavoite 100 000 on nykyisin varsin maltillinen.
Taidolla tehtyihin lastenelokuviin pätee sama asia kuin lastenkirjoihin: niistä nauttivat aikuisetkin. Ellan ja kavereiden sähläykset päättyvät lempeään yhteisymmärrykseen, sortumatta ylenpalttiseen lässyttelyyn tai arvoista saarnaamiseen.
Teksti: Minna Karila