Toimittaja Sirpa Palokari kirjoitti kirjan itsekurista. – Ihmiseltä puuttuu itsekuria eli tahdonvoimaa silloin, kun oma toiminta ja unelmat ovat ristiriidassa. Eli kun tekee koko ajan jotain, mitä ei sydämestään haluaisi, hän kuvaa. Mutta miksi itsekuria ylipäätään pitäisi olla?
Toimittaja Sirpa Palokari kirjoitti vuosikausia juttuja elämäntapamuutosasioista. Heräsi halu pohtia syvemmin itsekuria. Seuraavaksi syntyikin teos Armollinen itsekuri.
"Itsekuri" ei tuo mieleen kovin miellyttäviä mielleyhtymiä: muistiin puskevat lähinnä petetyt uudenvuodenlupaukset ja mönkään menneet karkkilakot. Palokarin mukaan "itsekuri" onkin synonyymi itsensä piiskaamiselle. Tämän vuoksi olisi puhuttava tahdonvoimasta.
– Tahdonvoima lähtee itsetuntemuksesta ja omien perimmäisten motiivien tunnistamisesta. Ajattelen, että itsekuri on epämääräinen ja väärinymmärretty käsite, jota käytetään pakottamiseen, joka taas lannistaa ihmisen, tuottaa häpeää eikä edesauta muutoksiin pääsyä, Palokari sanoo.
– Tätä itsekuri-sanalla piiskaamista harrastavat sekä elämäntapoihinsa muutosta toivovat tavalliset ihmiset että terveysvalistajat.
Moni rimpuilee
Tahdonvoimaa puuttuu monilta. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole katastrofista: jos ihminen on sovussa itsensä ja tapojensa kanssa eivätkä tavat erityisesti aiheuta muille kärsimystä, itsekuri ei ole tärkeää. Palokarin mukaan jokainen määrittelee itse "itsekurittomat piirteensä".
– Ihmiseltä puuttuu itsekuria eli tahdonvoimaa silloin, kun oma toiminta ja unelmat ovat ristiriidassa. Eli kun tekee koko ajan jotain, mitä ei sydämestään haluaisi. Esimerkiksi lihavuudesta kärsivälle se on liika syöminen, tuhlarille liika ostelu, työhullulle liika työnteko, Palokari kuvaa.
