Elämäkerta: Kun nuori Väyrynen syrjäytti Johannes Virolaisen, keskustan kokouksessa kuiskittiin "Jumalan rankaisseen Jussia"
2:21
Julkaistu 20.09.2017 09:27
MTV UUTISET–STT
Keskustapuolueen puoluekokous 1980 Turussa. Puheenjohtajavaalissa olivat vastakkain puoluetta 16 vuotta johtanut Johannes Virolainen ja hänet haastanut Paavo Väyrynen. Äänestystulos: Väyrynen 1 737 ja Virolainen 1 611 ääntä.
Jostain Virolaisen takaa kuului kuiskaus: "Jumala rankaisi Jussia". Virolainen vastasi taakseen katsomatta, ettei onneksi sentään ottanut osaa äänestykseen.
Kuiskaus liittyi Virolaisen meneillään olevaan avioeroprosessiin Kaarina Virolaisesta.
Äänestyksen jälkeen Virolainen onnitteli voittajaa ja vakuutti tukevansa uutta puheenjohtajaa.
Lehtikuva
– Kansanvalta on puhunut, pulinat pois, kuuluivat Virolainen legendaariset sanat.
Virolaisesta elämäkerran kirjoittanut filosofian tohtori Kati Katajisto näkee puolueen puheenjohtajan vaihdon useamman tekijän summaksi. Ensinnäkin puolueessa oli hänen mukaansa halua sukupolvenvaihdokseen, olihan Virolainen luotsannut puoluetta jo pitkään.
Virolainen ei Katajiston mukaan ollut myöskään ponnekkaasti puolustanut paikkaansa, ja myös avioero painoi.
– Häneltä ei enää löytynyt sellaista draivia siihen hommaan. Tulkitsen sen ennen kaikkea sillä tavalla, että hän itsekin alitajuisesti katsoi ansaitsevansa rangaistuksen avioerostaan, vaikka ei hän varmasti tietoisesti sellaista olisi myöntänyt.
Yöpakkaset suurin takaisku
Häviö puoluejohtajan vaalissa ei ollut Virolaisen poliittisen uran suurin takaisku. Vaikein paikka olivat vuoden 1958 yöpakkaset, joita voitiin käyttää vielä vuosia myöhemmin poliittisena lyömäaseena Virolaista vastaan.
Vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen muodostettiin K.A. Fagerholmin hallitus SDP:n enemmistön, maalaisliiton (myöhemmin keskustapuolue), kokoomuksen, RKP:n ja Suomen kansanpuolueen voimin. Ulkoministeriksi tuli Virolainen.
Itärajan takana ei sulatettu hallituksen sosiaaliministeriä, joka oli Neuvostoliiton karsastama Väinö Leskinen. Myöskään presidentti Urho Kekkonen ei riemuinnut hallituksen kokoonpanosta.
"Tämä on huonoin puhe, minkä presidenttinä olen pitänyt, eikä paljon auta, että se on toisten kirjoittama", Kekkonen totesi hallituksen nimityksen yhteydessä elokuussa 1958.
"Ajatuksiltaan liberaali"
Alun perin Virolainen tähtäsi akateemiseen uraan, mutta sota-aika muutti suunnitelmat ja mies lähti politiikan poluille.
– Hän näki jatkosodan aikana kommunismin jälkeensä jättämät jäljet kotiseudullaan ja sen jälkeen kyse ei ollut valinnasta, vaan asia oli itsestään selvää. Kun kotiseutu oli menetetty, isänmaata ei ollut enää varaa menettää sen jälkeen, Katajisto sanoo.
Virolaiselle tärkeitä asioita sisäpolitiikassa olivat siirtokarjalaisten asuttaminen, hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, koulutuspoliittiset uudistukset ja maatalousväestön aseman puolustaminen. Kaikki liittyi Katajiston mukaan siihen, että Suomi oli vapaa, itsenäinen, länsimaalaistyylinen demokratia.
– (Virolaisen) ajatuksena oli pysyä länsimaisten valtioiden kehityksen mukana. Jos ei olisi pysytty mukana, olisi liu'uttu lähemmäksi itää.
Vaikka Virolainen kunnioitti perinteisiä arvoja, hän oli Katajiston mukaan liberaali ajatuksiltaan. Virolainen ei myöskään ollut nurkkapatriootti, vaikka isänmaa hänelle tärkeä olikin.
Suomalaisten täytyi Virolaisen mielestä pitää yhteyksiä sekä itään että länteen.
– Virolainen piti tärkeänä kertoa maailmalle, että Suomi oli puolueeton länsimainen demokratia, Katajisto sanoo.
